Piekkon Aukko – merkillinen erakko

Aukusti Isokääntä oli maanviljelijä Antti Isokäännän, Ahon vaarin poika Käännänkylästä.
Aukkon isä oli syvästi uskonnollinen, eikä hän pitänyt poikansa kujeilevasta oleilusta toisten nuorten keskuudessa. Aukko oli ollut hyvin vilkas, ”villi” nuoruudessaan ja hänellä oli ollut ongelmia mukautua isänsä vaatimaan säntilliseen elämäntapaan. Rippikoulussakin tuli papin kanssa erimielisyyttä kortinpeluusta.

Aukustin kaksi veljeä Antti ja Mikko, muuttivat Alavieskaan. Kolmannesta pojasta, Aukusti Isokäännästä tuli suorastaan maankuulu Piekkon Aukko, s. 6.1.1846 - k. 5.11.1928. Aukko oli viettänyt Piekkossa noin 15 kesää ja lopulta hän muutti sinne kokonaan asumaan. Hän siirtyi vapaaseen ja luonnonläheiseen elämäntapaansa. Hän oli merkillinen erakko, joka hankki elantonsa metsästämällä ja kalastamalla. Kotoperintönä Aukko sai niin sanotun ”vihreän peukalon”. Antti-isä oli erinomainen puutarhuri. Raahen kaupungin puistokin on hänen istuttamansa.

Innokas metsämies

Aukusti metsästeli lähiympäristön metsissä varsinkin Kauvasten tienoilla. Hän samoili myös pitkiä aikoja Torniojokivarressa, Lapin suurissa metsissä. Aukko saalisti satoja kettuja, myös kymmeniä hirviä ja laskemattoman määrän metsälintuja.
Aukko oli mies, joka luonnonlapsena tunsi luonnonsalaisuudet. Hän luki luonnonmerkkejä kuin avointa kirjaa sekä maalla että merellä. Maakuntaa kiertää vieläkin juttuja hänen pyyntitavoistaan ja ampumatarkkuudestaan. Kun Aukolta oli kysytty haulikon tarkkuutta niin tämä oli vastannut:
- Tahtoo mennä teeri vielä kahdeksankymmenen askeleen päästä liikaa pehemiäksi.
Kerran hän oli ampunut etelään matkaavaa hanhiparvea. Kun tiedusteltiin osumia, hän vastasi:
- Neljätoista tuli heti jalkamiehiksi.

Metsästyksessä Aukko käytti aseiden lisäksi ansoja ja myrkkyjä. Syksyisillä metsästysmatkoillaan Aukko kävi Käännänpuhdossa. Useimmiten hän yöpyi Isokäännässä, jossa hänen tätinsä Johanna oli emäntänä. Kovalla laverilla nukkumaan tottunut Aukko ei suostunut menemään sänkyyn vaan nukkui tuvan laverilla.

Erikoiset jutut

Aukkon elämäntapa ja tarinat kiinnostavat ihmisiä ja Piekkossa kävikin runsaasti vieraita. Aukko otti vieraat vastaan, mutta ei sallinut heidän puuttuvan omiin tottumuksiinsa. Joku oli kerran tiskannut Aukkon ruokailuvälineet, mutta hän ei kiitellyt sellaisesta avusta vaan oli valitellut, että kahvikin oli sen jälkeen maistunut viikon posliinilta. Muuan vieras oli huomannut Aukkon valmistavan ruokaa lihasta, joka oli ollut epäilyttävän näköistä, olipa siinä matojakin vilahdellut. Aukko ei ollut huolestunut toisen varoituksista, vaan oli tokaissut: ”Mikä lihasta tullut on, se lihaa on”.

Piekkon Aukko oli viimeinen luontaistaloutta elänyt kalajokinen.

Aukkon maine metsämiehenä ei tehnyt häntä kuuluisaksi. Hän oli poikkeuksellinen persoona. Hän oli älykäs ja hänellä oli leikilliset puheet. Monille esineille, asioille ja metsäneläville hän antoi omat sattuvat nimityksensä. Metsoa hän nimitti kangaskukoksi ja teertä nuinupanuksi jne. Aukkolla oli aina koira kaverinaan. Koiran nimi oli Nätti. Kun Nätti kuoli niin toinen Nätti tuli tilalle. Aukkolla oli kesät talvet päällä sarkatakki.

Aukkon välityksellä maakunta sai edelleen tänä päivänäkin viljelyksessä olevan perunanlajikkeen Piekkon muikun.
Muikulaperunan Aukko oli saanut erään version mukaan saksalaisesta laivasta ja hän viljeli sitä omilla lannoitustavoillaan mökkinsä nurkalla, josta peruna sitten levisi ympäristökyliin. Juurikasvit, kaalet ja jopa tomaatit kasvoivat Aukkon kivikkoisissa pelloissa. Napesastioiden sisältö antoi kasvulle vauhtia. Napes oli eteisessä ollut astia johon myös vieraat kusivat ja tällä napeksen sisällöllä lannoitettiin Aukkon kasvi- ja perunamaat

Koko elämänsä ajan Aukkolla oli erinomainen terveys. Hän tarvitsi lääkäriä ja sairaalaa vasta kuolintautiin. Sairaalassa tahdottiin ajaa hänen pitkä ja takkuinen partansa. Aukko torjui jyrkästi sellaiset esitykset virkkaamalla:
- Ei! En minä mene terävällä veihtellä Jumalan käsialoja pilaamaan.

Kotiseutupäivän aihe

Piekkon Aukkon muistoa säilytetään ja vaalitaan. Siitä on osoituksena Kalajoen metsämiesten yhteisvoimin hankkima patsas, mikä paljastettiin kotiseutupäivän yhteydessä vuonna 1978 jolloin Piekkon Aukko oli Kalajoen kotiseutupäivien aihe. Tuolloin tuli kuluneeksi 50 vuotta Aukkon kuolemasta.