Wäinö Havas syntyi Lempäälän
Lempoisten kansakoululla elokuun 15. päivän 1898. Hänen
vanhempansa oliva kansakoulunopettaja Oskar Samuel Örling, vuodesta
1906 Havas, s.2.21,8.1858 Tampereella, k. 28.2.1935, ja hänen
vaimonsa, niin ikään kansankoulunopettaja, Agusta Maria,o.s.
Böhling s. 15.7.1870 Halikossa, k. 1.7.1941. Isä oli aikaisemmin
ollut naimisissa opettajar Matilda Soinin kanssa, s. 3.1.1859, k.
13.3.1892. Tästä avioliitosta oli ainoastaan poika Eino. Uudessa
seitsemänpäisessä sisarussarjassa Wäinö oli esikoinen.
Wäinö Havaksen varhaisimmat
lapsuusvuodet kuluivat leikeissä ja todessa Lempoisten kansakoulun
vaiheilla. Leikkitovereita ei juuri tarvinnut hakea kylästä, sillä
pian perhe kasvoi suureksi. Varsinkin Wäino ja Eero olivat pienestä
pitäen kuin kaksoset konsanaan. Yhteiset lapsuusleikit, yhteinen
koulu, yhteiset harrastukset ja yhteiset sotaretket liittivät heidät
lujin sitein toisiinsa. Käytyään ensin kolme luokkaa isän ja
äidin pitämää kansakoulua Wäinö syksyllä 1909 tuli Tampereen
Suomalaisen Yhteiskoulun kolmannen luokan oppilaaksi. Urheilulliset
harrastukset olivat omiaan vahvistamaan veljesten ruumiillista kuntoa
elämän tehtävää ja niitä sotaretkiä varten, joille he yhdessä
aikanaan lähtivät.
Kesä 1917 oli Lempäälässkin levoton
ja pahanenteinen. Punaiset ainekset, joita ”Kansan Lehti”
kiihotti ja valisti, ryhtyivät toimeenpanemaan maatalouslakkoja.
Aseellisiä yhteenottoja ja veritekoja ei pakkakunnalla kuitenkaan
sattunut. Muutamat itsenäisyysaatteen innoittamat nuorukaiset,
niiden joukossa Wäinö Havas, alkoivat puuhata paikkakunnalle
suojeluskuntaa Pohjanmaan malliin yhdessä K.A.Tapolan kanssa.. Mutta
maaperä oli huono, Hämäläinen ei lähde liikkeelle vähästä.
Samaan aikaan kuin suojeluskunta perustettiin paikkakunnalla myös
punakaarti.
Havas joutui sittemmin piileskelemään
Lempäälässä, kunnes valkoiste valtasivat pitäjän maaliskuun
lopulla 1918. Havaskin pääsi veljensä Eeron kanssa lähtemään
mukaan sotaan. Havas oli vapaaehtoisena mukana viidessä sodassa:
Suomen sisällissodassa, heimosodissa Virossa Pohjan Pojissa ja
Aunuksesssa, talvisodassa ja jatkosodassa. Sotilasarvoltaan hän oli
reservin kapteeni ja toimi komppanianpäällikkönä jo heimosodissa.
Havas oli Suur-Suomi-aatteen kannattaja, mutta ei kuitenkaan kuulunut
AKS:ään eikä äärioikeistoon.
Wäinö Havas pääsi ylioppilaaksi
1916, pappisivhkimys 1921, teologian erotutkinto 1921 ylimääräisenä
pappina Suomen Puolustusvoimissa Lappeenrannassa sekä Oulussa,
ylimääräisenä pappina Suomen Puolustusvoimissa Rovaniemellä ja
Kittilässä 1921-1927. Hän kävi saarnamatkalla USA:ssa 1925-1926.
Hän toimi Merijärven kirkkoherrana 1927-1935, jolloin hän
palveli rautiolaisia 1928-1930 ja Kivijärven
kirkkoherrana 1935-1941. Hän toimi kokoomuksen kansanedustajana
1.9.1939 -21.8.1941. Hän oli presidentivalitsijamiehenä 1937 ja
1940.
Talvisodan puhjettua Havas kuitenin
lähti rintamalle vapaaehtoisena. Kansandustajista myös Heikki
Nisknen ja Paavo Susitaival lähtivät sotaan vapaaehtoisina. Havas
kaatui jatkosodan alussa 21. elokuuta 1941 Suojärven Suvilahdella
ollessaan pysäyttämässä neuvostoliittolaista hyökkäsyvaunua JR
50:n 6. komppanian päällikkönä. Tuulokseen pysäytetty Karjalan
armeija kokosi voimiaan elokuussa 1941 suurta, Syvärille ulottuvaa
iskua varten. Pohjoisempana ollut Suojärven suunta oli vihollisen
hallussa. Se hallitsi myös tärkeää rautatiesolua Suvilahtea, Tämä
paha uhka sivustasta oli saatava pois ennen suurhyökkäystä.
Asialle pantiin eversti Kaarlo Heiskasen 11. divisioona. Sen
kärkirykmentti JR 50 sai käskyn vallata suvilahti. Vaikka
vastarinta oli ajoittain kiivastakin, rykmentti eteni taistelleen jo
pimentyneessa kesäyössä 21. elokuuta. Vain palamaan sytytetyn
suvilahden tulipalojen loimut valaisivat taivasta. Kapteeni Wäinö
havaksn komppania sai Suvilahdessa vastaansa vihollisen panssarein
vahvistetun vastahyökkäysptaljoonan. Havas kutsui paikalle
alikersantti Väinö Soka panssaritorjuntakivääreineen. Sokka oli
ehtinyt alkusodan vaiheissa saada kymäverisen taistelijan maineen.
Sokka tarvitsi avukseen kiikarimiehen, jotta saisi selville osuivatko
laukaukset. Tähän tulenjohtotehtävään ryhtyi
komppanianpäällikkö. Havas ohjasi hämärässä yössä Sokan
osumia seisten. Pian panssarista tulvi liekkejä ja savua. Pian Sokka
huomasi, että Havas oli kadonnut. Kapteeni oli saanut kuolettavan
luodin suoraan sydämeensä. Komppanian pidetyn, ”isäksi”
kutsutun päällikön poismeno iski kovasti. Sokka oli arvioinut,
että Havas pelasti todennäköisesti kiikaroinnillaan monen miehen
hengen. Alikersantti, sittemmin Väinö Sokka nimitettiin
Mannerheim-ristin ritariksi lokakuussa 1941. Wäinö Havas haudattiin
Kivijärvelle.
Wäinö havas oli kuollessaan vasta
43-vuotias, mutta ehti elää hämmästyttävän monimuotoisen
elämän. Nykyisestä virsikirjasta löytyy seitsemän Havaksen
virttä, tunnetuimpana kenties hänen suomentamansa J.L. Runebergin
Isänmaan virsi. Wäinö Hava on yhä kunniassa lestadiolaisen
herätysliikkeen suurmiehenä. Havaksen vaimosta tuli sotaleski ja
kymmenestä lapsestaan sotaorpoja.
Havas edusti Suur-Suomi-näkemyksellään
toisenlaista linjaa kuin Elias Simojoki. Niin uskonnollinen
herätyspuhuja kuin olikin, hän oli tyyni, harkinnan mies, joka
katseli asioita ralistisemmin ja myöskin syvemmin. Hänen silmissään
ei väikkynyt tulevaisuuden Suomi minään poliittisesti suurena
mahtitekijänä, vaan hän piti Suur-Suomen luomista yksinkertaisesti
vain kansamme välttämättömänä elinehtona ja historian meille
asettamana velvollisuutena. Meidän oli luotava valtakunnallemme
sellaiset rajat, joita voitaisiin todella puolustaa ja jotka
sulkisivat sisäänsä nekin Suomen heimot, jotka tähän asti olivat
ankarimmin saaneet kokea idän raskaan paineen.
Wäinö Havas eduskuntamatrikkeli
Wäinö Hava Wikipedia
Suo olla turva Suomenmaan
Tänä aamuna, poikani, lähden
kohti tuskien rintamaa.
Sinun, äitis ja veljies tähden
minut kutsuvi isänmaa.
Isänmaallinen, kontua vailla
olen ollut ja köyhä mies.
Sydän-Suomeni karuilla mailla
oli suitseva kotilies.
Perinnökseni, poikani, annan
tyhjät taskut ja isänmaan,
kalasaunani välkkyvän rannan,
pyhän uskoni Jumalaan.
Minut kerran kun kantavat luokses,
risti sormes ja ole mies.
Kävi, poikani, näin sun vuokses,
minä viitoitin miehen ties.
Väinö Havas (1939)
Virsi 344
Sun kätes Herra voimakkaan
Paavo Viljanen Wäinö Havas - Hengen ja miekan mies, Rautio Raution kyläyhdistys
