tiistai 3. tammikuuta 2017

Mikko Torvinen – Kalajoen kristillisen kansanopiston rehtori

Mikko Torvinen

Mikko Torvinen tuli ylioppilaakso Kemin yhteiskoulusta 1930, minkä jälkeen hän suoritti varusmiespalveluksen ja reserviupseerikoulun. Hänet vihittiin papiksi 1935. Sen jälkeen hän toimi vt.kirkkoherrana Paavolassa 1935–37 ja Leppävirran kirkkoherran apulaisena 1937–38. Lestadiolaisen uusherätyksen piirissä jo kauan vireillä ollut ajatus herätysliikkeen hengessä toimivasta kansanopistosta oli alkuvuonna 1938 edennyt kannatusyhdistyksen muodostamiseen ja sen päätökseen perustaa kristillinen kansanopisto Kalajoelle. Saman vuoden syksyllä Mikko Torvinen lupautui perustettavan opiston johtajaksi, ja samalla hän lupasi hankkia muodollisen pätevyyden kansanopistotyöhön. Hän pätevöityi yhdessä puolisonsa kanssa Sörnäisten kristillisessä kansanopistossa Helsingissä 1940–41. Talvisota ja jatkosodan syttyminen viivästyttivät kansanopiston aloittamista, mutta alkuvuodesta 1941 Mikko Torvinen valittiin muodollisesti pätevänä tehtäväänsä ja kansanopisto aloitti opetustyön 20.1.1942.
Työstä Kalajoen kristillisen kansanopiston johtajana ja opettajana (nimike muuttui myöhemmin rehtoriksi) tuli Mikko Torvisen elämäntyö. Kansanopisto aloitti toimintansa hyvin vaikeissa oloissa. Sodan vuoksi oli puute kaikista käytännön tarpeista, ja opiston taustayhteisön voimavarat olivat vähäiset. Opiston ensimmäisinä toimitiloina olivat opiston sijoituspaikaksi eri vaihtoehtojen pohtimisen jälkeen hankitun Aurasen tilan Kalajoen kauniilla jokitörmällä sijainnut päärakennus (purettu 1974) sekä Ylivieskasta hankittu ja uudelleen rakennettu entinen tallirakennus (purettu 1965). Tilojen kohentamiseen ja uudisrakentamiseen päästiin käsiksi vasta sodan jälkeen vuosikymmenen lopulla. Opiston aloittamiselle välttämättömänä edellytyksenä oli uusheräyksen ystäväpiirin tuki eri puolilta maata keräysvaroina ja merkittävinä lahjoituksina, paikkakunnan opiston ystävien tuki sekä eräiden liikelaitosten, kunnan ja seurakunnan avustukset. Olennaisen osan Mikko Torvisen työstä kansanopiston johtajana muodostikin jatkuva aktiivinen yhteydenpito sekä opiston hengelliseen taustayhteisöön että paikkakunnan elämään. Uusheräyksen tukijoukko asui hajallaan eri puolilla maata, joten kalenterin viikonloput täyttyivät matkoista seura- ja muihin tilaisuuksiin eri paikkakunnille.
Mikko Torvisen opetusaineita olivat elämänkatsomukselliset aineet: uskonto, historia ja yhteiskuntaoppi. Hänen opetustyölleen oli luonteenomaista aiheen luennontapainen, johdonmukainen käsittely ja suurten kehityslinjojen havainnollistaminen. Yksityiskohtia ja anekdootteja viljeltiin kevennykseksi ja merkittävien asioiden mieleenpainumisen tueksi. Sama suurpiirteinen asenne oli hänelle leimallista sisäoppilaitoksen arkielämän johtamisessa. Hänen kuuluviinsa kantautuneet tai suorastaan kannellut pienet rikkeet nuorten ihmisten yhteisössä eivät ansainneet johtajan huomiota; sen sijaan opiston henkeen sopimattomat pahat loukkaukset saivat jyrkän tuomion. Mikko Torvinen oli keskeisesti vaikuttamassa Kalajoen yhteiskoulun perustamiseen ja toimi oman toimensa ohella siellä useita vuosia uskonnon ja kirkkohistorian opettajana.
Kansanopisto toimi välittömässä vuorovaikutuksessa Kalajoen seurakunnan kanssa. Mikko Torvisen työ Kalajoella ja Kalajoen seurakunnan pitkäaikaisen papin lääninrovasti Vilho. H. Kiviojan työ kirkkoherrana osuivat samaan aikaan, ja heidän kesken vallitsi suuri alttius palvella toinen toistaan. Paitsi pappina Mikko Torvinen toimi seurakunnassa kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsenenä. Kunnanvaltuuston jäsen hän oli 1948–71. Muita kunnallisia luottamustehtäviä olivat jäsenyydet ammattioppilautakunnassa, Kalajoen sairaalan liittovaltuustossa, kansalaiskoulun johtokunnassa ja vaalilautakunnassa. Hänen puoluekantansa oli kokoomus, mutta opettajan ja papin työn luonteen vuoksi hän ei kuitenkaan katsonut voivansa leimautua varsinaisesti poliittisen yhteisön edustajaksi eikä esimerkiksi asettua kansanedustajaehdokkaaksi.
Mikko Torvinen osallistui sekä talvi- että jatkosotaan sotilaspappina rintamajoukoissa: talvisotaan Suomussalmella ja Kuhmossa (2T-DE ja JR 65) ja jatkosotaan Itä-Karjalassa (RsPsto 30). Sotien jälkeen hän osallistui aktiivisesti vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön reserviupseerien ja sotaveteraanien toiminnassa. Mikko Torvinen oli sotilasarvoltaan kapteeni. Hänelle myönnettiin sotilasansioista Vapaudenristi 4 ja Vapaudenristi tammenlehvän kera, sekä yhteiskunnallisista ansioista J. SVR., Keski-Pohjanmaan reserviupseeripiirin maanpuolustusmitali ja Puolustusvoimain hopeinen ansiomitali.

Vanhemmat

kirkkoherra Matti Vilhelm Torvinen ja Helly Maria Pyykkö

Puoliso

Kemissä 10.7.1938 kansanopiston apulaisrehtori Ida Aino Kyllikki Liakka, syntynyt 8.9.1911 Alatornio, kuollut 11.8.1983 Espoo, vanhemmat kansakoulunopettaja August Vilhelm Liakka ja Ida Niva


Lähdeaineisto Keskpohjalaisia elämäkertoja ISBN 951-97331-0-8

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Liisi Kivioja – ensimmäisen eduskunnan naiskansanedustaja Kalajoelta

Kansanedustaja Liisi Kivioja


Vasemmalla kuvassa oleva talo Liisi Kiviojan talo Lankilantie 4, jossa hän toimi Kansallis-Osake-Pankin konttorin johtajana.

Liisa (Liisi) Kivioja (entinen Kari) s. 10.1.1859 Siikajoella ja kuollut 30.10.1925 Helsingissä, oli kansakoulunopettaja, pankinjohtaja ja Suomalaisen puolueen kansanedustaja ensimmäisessä eduskunnassa 1907-1910 edustaen Vaasan läänin eteläistä vaaliiiriä.

Kivioja oli siikajokisen räätälin tytär, joka pääsi itseopiskelun avulla Jyväskylän seminaariin ja valmistui sieltä 1881 kansakoulunopettajaksi. Hän toimi kansakoulunopettajana Vähässäkyrössä 1881-1882 ja Oulunsalossa 1882-1888. Kun hänelle ei papiksi valmistuneen puolisonsa kanssa löytynyt työtä samalta paikkakunnalta, lähti pariskunta vuosiksi 1891-97 Amerikkaan, missä aviomies toimi siirtolaispappina. Heillä oli asuntonaan eräänlainen rivitalo, jossa oli yhteinen eteinen toisen perheen kanssa, jolla oli runsaasti lapsia. Yksi lapsista mieltyi naapureihin niin, että konttasi sinne aina kun kuuli ovissa kuljettavan ja rupesi olemaan yötkin naapurissa. Kun Kiviojta olivat lähdössä Suomeen, ilmoitti pieni Jani-poika lähtevänsä mukaan. He adoptoivat lapsen – omaa lasta perheessä ei ollut – ja näin heillä oli palatessaan poika ja seurakunnan antama hopeamalja alusvateineen. Malja on Liisi Kiviojan kuoleman jälkeen ollut Kalajoen seurakunnan kastemaljana. Siihen on kaiverrettu ”Muisto Fairpartin seurakunnasta pastori A.Kiviojalle”.

Suomeen palattuaan Kiviojat asettuivat ensin Teuvalle, mutta tulivat Kalajoelle 1902. Aapeli Kiviojan tultua valituksi Kalajoen kappalaiseksi. Teuvalaiset pyysivät tarmokkaan pastorskan kansanedustajaehdokkaaksi ensimmäisiin eduskuntavaaleihin, ja hänet valittiin Suomalaisen oulueen listoilta kansanedustajaksi Vaasan läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosiksi 1907-09. Matka eduskuntaan kulki Kalajoelta.
Eduskunnassa Liisi Kivioja kannatti muiden naisedustajien rinnalla naisille oikeutta
kaikkiin valtion virkoihin, kätilöiden palkkaamista kuntiin, 21 vuotta täyttäneille aviovaimoille täysivaltaisuutta itseensä ja omaisuuteensa nähden, äitien vakuutuslainsäädännön parantamista ja aviottomien lasten aseman parantamista, mutta myös muun muassa yleistä oppivelvollisuutta ja kansankirjastojen avustamista. Kalajoen Hietalan kappalaisen pappilassa hänen käden jälkensä näkyy vieläkin, sillä suurin osa hänen istuttamistaan pihakoivuista on vielä pystyssä.

Miehensä kuoltua 1909 junassa paluumatkalla Helsingistä sairaalahoidosta Liisi Kivioja lähti Kuopioon, missä hän oli vanhain sokeain työkoulun johtajana 1910-1918. Kun hän joutui jättämään tehtävänsä koulun taloudellisten vaikeuksien vuoksi 1918, hänet valittiin naiselle harvinaiseen tehtävään, Kansallis-Osake-Pankin paikallisen konttorin johtajaksi Kalajoelle.

Kesällä 1918 hän palasi Kalajoelle, missä hän oli viihtynyt hyvin. Hän osti Mehtäkylästä hirsitalon, jonka siirrätti kirkonkylälle – osoite Lankilantie 4. Talon kulmakamarissa hän hoiti Kansallis-Osake-Pankin asioimiston johtajan töitä 1918-25.
Tämän lisäksi hän osallistui Kalajoen naisyhdistyksen toimintaan, jossa hän oli ollut mukana jo kappalaisen puolisona. Jäsenet hankkivat varoja mm. keittämällä hernesoppaa Santaholman pyykkipadassa markkinamiehille myytäväksi. Naisyhdistys piti joitakin vuosia Tyngälä Rahkossa kehkotautiparantolaakin. Yhdistys on lopetettu 1960-luvulla. Liisi Kiviojan elämäntyön merkittävin vaihe ajoittuu Kalajoelle.

Liisi Kivioja
http://arenan.yle.fi/radio/1285084

Liisi Kivioja – kansanedustaja
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hex5000.sh?hnro=910749



perjantai 7. joulukuuta 2012

Wäinö Havas – hengen ja miekan mies




Wäinö Havas syntyi Lempäälän Lempoisten kansakoululla elokuun 15. päivän 1898. Hänen vanhempansa oliva kansakoulunopettaja Oskar Samuel Örling, vuodesta 1906 Havas, s.2.21,8.1858 Tampereella, k. 28.2.1935, ja hänen vaimonsa, niin ikään kansankoulunopettaja, Agusta Maria,o.s. Böhling s. 15.7.1870 Halikossa, k. 1.7.1941. Isä oli aikaisemmin ollut naimisissa opettajar Matilda Soinin kanssa, s. 3.1.1859, k. 13.3.1892. Tästä avioliitosta oli ainoastaan poika Eino. Uudessa seitsemänpäisessä sisarussarjassa Wäinö oli esikoinen.

Wäinö Havaksen varhaisimmat lapsuusvuodet kuluivat leikeissä ja todessa Lempoisten kansakoulun vaiheilla. Leikkitovereita ei juuri tarvinnut hakea kylästä, sillä pian perhe kasvoi suureksi. Varsinkin Wäino ja Eero olivat pienestä pitäen kuin kaksoset konsanaan. Yhteiset lapsuusleikit, yhteinen koulu, yhteiset harrastukset ja yhteiset sotaretket liittivät heidät lujin sitein toisiinsa. Käytyään ensin kolme luokkaa isän ja äidin pitämää kansakoulua Wäinö syksyllä 1909 tuli Tampereen Suomalaisen Yhteiskoulun kolmannen luokan oppilaaksi. Urheilulliset harrastukset olivat omiaan vahvistamaan veljesten ruumiillista kuntoa elämän tehtävää ja niitä sotaretkiä varten, joille he yhdessä aikanaan lähtivät.

Kesä 1917 oli Lempäälässkin levoton ja pahanenteinen. Punaiset ainekset, joita ”Kansan Lehti” kiihotti ja valisti, ryhtyivät toimeenpanemaan maatalouslakkoja. Aseellisiä yhteenottoja ja veritekoja ei pakkakunnalla kuitenkaan sattunut. Muutamat itsenäisyysaatteen innoittamat nuorukaiset, niiden joukossa Wäinö Havas, alkoivat puuhata paikkakunnalle suojeluskuntaa Pohjanmaan malliin yhdessä K.A.Tapolan kanssa.. Mutta maaperä oli huono, Hämäläinen ei lähde liikkeelle vähästä. Samaan aikaan kuin suojeluskunta perustettiin paikkakunnalla myös punakaarti.
Havas joutui sittemmin piileskelemään Lempäälässä, kunnes valkoiste valtasivat pitäjän maaliskuun lopulla 1918. Havaskin pääsi veljensä Eeron kanssa lähtemään mukaan sotaan. Havas oli vapaaehtoisena mukana viidessä sodassa: Suomen sisällissodassa, heimosodissa Virossa Pohjan Pojissa ja Aunuksesssa, talvisodassa ja jatkosodassa. Sotilasarvoltaan hän oli reservin kapteeni ja toimi komppanianpäällikkönä jo heimosodissa. Havas oli Suur-Suomi-aatteen kannattaja, mutta ei kuitenkaan kuulunut AKS:ään eikä äärioikeistoon.

Wäinö Havas pääsi ylioppilaaksi 1916, pappisivhkimys 1921, teologian erotutkinto 1921 ylimääräisenä pappina Suomen Puolustusvoimissa Lappeenrannassa sekä Oulussa, ylimääräisenä pappina Suomen Puolustusvoimissa Rovaniemellä ja Kittilässä 1921-1927. Hän kävi saarnamatkalla USA:ssa 1925-1926. Hän toimi Merijärven kirkkoherrana 1927-1935, jolloin hän palveli rautiolaisia 1928-1930 ja Kivijärven kirkkoherrana 1935-1941. Hän toimi kokoomuksen kansanedustajana 1.9.1939 -21.8.1941. Hän oli presidentivalitsijamiehenä 1937 ja 1940.

Talvisodan puhjettua Havas kuitenin lähti rintamalle vapaaehtoisena. Kansandustajista myös Heikki Nisknen ja Paavo Susitaival lähtivät sotaan vapaaehtoisina. Havas kaatui jatkosodan alussa 21. elokuuta 1941 Suojärven Suvilahdella ollessaan pysäyttämässä neuvostoliittolaista hyökkäsyvaunua JR 50:n 6. komppanian päällikkönä. Tuulokseen pysäytetty Karjalan armeija kokosi voimiaan elokuussa 1941 suurta, Syvärille ulottuvaa iskua varten. Pohjoisempana ollut Suojärven suunta oli vihollisen hallussa. Se hallitsi myös tärkeää rautatiesolua Suvilahtea, Tämä paha uhka sivustasta oli saatava pois ennen suurhyökkäystä. Asialle pantiin eversti Kaarlo Heiskasen 11. divisioona. Sen kärkirykmentti JR 50 sai käskyn vallata suvilahti. Vaikka vastarinta oli ajoittain kiivastakin, rykmentti eteni taistelleen jo pimentyneessa kesäyössä 21. elokuuta. Vain palamaan sytytetyn suvilahden tulipalojen loimut valaisivat taivasta. Kapteeni Wäinö havaksn komppania sai Suvilahdessa vastaansa vihollisen panssarein vahvistetun vastahyökkäysptaljoonan. Havas kutsui paikalle alikersantti Väinö Soka panssaritorjuntakivääreineen. Sokka oli ehtinyt alkusodan vaiheissa saada kymäverisen taistelijan maineen. Sokka tarvitsi avukseen kiikarimiehen, jotta saisi selville osuivatko laukaukset. Tähän tulenjohtotehtävään ryhtyi komppanianpäällikkö. Havas ohjasi hämärässä yössä Sokan osumia seisten. Pian panssarista tulvi liekkejä ja savua. Pian Sokka huomasi, että Havas oli kadonnut. Kapteeni oli saanut kuolettavan luodin suoraan sydämeensä. Komppanian pidetyn, ”isäksi” kutsutun päällikön poismeno iski kovasti. Sokka oli arvioinut, että Havas pelasti todennäköisesti kiikaroinnillaan monen miehen hengen. Alikersantti, sittemmin Väinö Sokka nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi lokakuussa 1941. Wäinö Havas haudattiin Kivijärvelle.

Wäinö havas oli kuollessaan vasta 43-vuotias, mutta ehti elää hämmästyttävän monimuotoisen elämän. Nykyisestä virsikirjasta löytyy seitsemän Havaksen virttä, tunnetuimpana kenties hänen suomentamansa J.L. Runebergin Isänmaan virsi. Wäinö Hava on yhä kunniassa lestadiolaisen herätysliikkeen suurmiehenä. Havaksen vaimosta tuli sotaleski ja kymmenestä lapsestaan sotaorpoja.

Havas edusti Suur-Suomi-näkemyksellään toisenlaista linjaa kuin Elias Simojoki. Niin uskonnollinen herätyspuhuja kuin olikin, hän oli tyyni, harkinnan mies, joka katseli asioita ralistisemmin ja myöskin syvemmin. Hänen silmissään ei väikkynyt tulevaisuuden Suomi minään poliittisesti suurena mahtitekijänä, vaan hän piti Suur-Suomen luomista yksinkertaisesti vain kansamme välttämättömänä elinehtona ja historian meille asettamana velvollisuutena. Meidän oli luotava valtakunnallemme sellaiset rajat, joita voitaisiin todella puolustaa ja jotka sulkisivat sisäänsä nekin Suomen heimot, jotka tähän asti olivat ankarimmin saaneet kokea idän raskaan paineen.

Wäinö Havas eduskuntamatrikkeli

Wäinö Hava Wikipedia

Suo olla turva Suomenmaan

Testamentti pojalle



Tänä aamuna, poikani, lähden
kohti tuskien rintamaa.
Sinun, äitis ja veljies tähden
minut kutsuvi isänmaa.

Isänmaallinen, kontua vailla
olen ollut ja köyhä mies.
Sydän-Suomeni karuilla mailla
oli suitseva kotilies.

Perinnökseni, poikani, annan
tyhjät taskut ja isänmaan,
kalasaunani välkkyvän rannan,
pyhän uskoni Jumalaan.

Minut kerran kun kantavat luokses,
risti sormes ja ole mies.
Kävi, poikani, näin sun vuokses,
minä viitoitin miehen ties.

Väinö Havas (1939)
Virsi 344

Sun kätes Herra voimakkaan

Paavo Viljanen Wäinö Havas - Hengen ja miekan mies, Rautio Raution kyläyhdistys

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Mikko Erkinpoika Tynkä

Mikko Erkinpoika Tynkä on syntynyt Kalajoella luultavasti 1520-luvulla. Tyngänkylässä asui 1500-luvulla rikas Tyngän suku, johon kuului kolme talonpoikaiskauppiasta; serkukset Mikko Erkinpoika ja Niku Nikunpoika Tynka sekä jälkimmäisen veli Pieti Nikunpoika Rahja. Innokas kaupankäynti ja rikkaus viittaavat siihen, että edellisetkin isännät, Erkki Mikonpoika Tynkä ja hänen veljensä Niku olivat olleet kauppiaita, ja suvun kauppiasperinne lienee juontanut kaukaa keskiajalta.

Kalajoen pitäjän huomattavin kauppias 1500-luvun jälkipuoliskolla oli Mikko Erkinpoika, joka on merkitty talonsa isännäksi 1553-1607. Erotukseksi serkustaan Mikko Erkinpoikaa sanottiin Isoksi-Mikoksi, kaiketi kokonsa vuoksi, Mikko Nikunpojan ollessa Pikku-Mikko. Tyngän suku oli perin yritteliästä. Peltoala oli Pikku-Mikon talossa Kalajoen verrattomasti suurin, ja Ison-Mikon talo oli kolmantena. Karjaakin Mikko erkinpojalla oli runsaasti, 1591 muun muassa kymmenen salvettua härkää, joita kasvatettiin lähinnä teuraseläimiksi.

Iso-Mikko myi ainakin 1570-luvulla kruunun turkistenostajille ketun, kärpän ja oravan nahkoja, talon miesten itse pyytämiä tai ostettuja. Mikko oli kuiten isänsäkin innokas hylkeenpyytäjä ja toimi nuorehkona miehenä monet vuodet venekunnan päällikkönä. Kauppatavaraa kertyi omastakin takaa, ja lisää Mikko erkinpoika hankki ostamalla. Hänellä oli jatkuvasti ainakin yksi laiva, jolla hän nouti kauppatavaraa pohjoisesta, kuten Oulun ja Iin markkinapaikoilta ja vei etelelään, muun muassa Tukholmaan. Vuonna 1575 hän myi jossakin Itämeren äärillä sotalaivaan 2,5 kippuntaa eli 435 kg kapahaukia.

Vuonna 1585 Isoa Mikkoa sakotettiin mierimiesten palkkoihin tarkoitettujen rahojen anastamisesta, mutta tämä ei estänyt häntä saamasta myöhemminkin kruunun rahteja. Niinpä hän kuljetti syksyllä 1591 Norrköpingistä Viroon 20 armeijan hevosta. Mikon silloinen laiva oli ajan oloissa isonlainen, 13-14 lästin vetoinen, mikä lienee merkinnyt noin 200 tervatynnyrin kantoisuutta.

Iso-Mikko näkyy olleen kiivasluonteinen, koskapa häntä sakotettiin 1579 verihaavan lyömisestä toiseen Tyngän kylän mieheen. Hän oli silti kruunun ja pitäjän tärkeimpiä luottamusmiehiä; vakinaisesti lautamiehenä 1554-80 ja ainakin 1564-77 neljännesmiehenä kruunun veronkantajan hankalassa tehtävässä. Mikko Erkinpojan itsetietoisuutta kuvaa, että hän käytti puumerkin ohella siitä muotoiltua sinettiä, jollainen oli talonpojalla erittäin harvinainen. Hänen pojistaan Simi eli Simo jäi asumaan kotitaloa, joka sai hänestä Similän nimen, mutta Pieti Mikonpoika Tynkä siirtyi kauppiaaksi Kokkolaan.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Karl Johan Miemois – tohtori



















Lääketieteen ja kirurgian tohtori Karl Johan Miemois on syntynyt Vöyrillä 23.3.1893 ja hän on kuollut Närpiössä 19.8.1979. Karl Miemois toimi Kalajoella kunnanlääkärinä 1921-1937. Kalajoelle tullessaan hän oli lääketieteen kandidaatti, mutta suoritti lisenssiaattitutkinnon varsin pian ja jatkoi opintojaan koko Kalajoella oloajan. Vuonna 1948 valmistui hänen tohtorin väitöskirjansa, Antropologinen tutkimus 1000:sta Kalajoen ja Himangan koululaisesta. Kahtena vuotena 1930-luvula hän terveyssisarten avustamana mittasi ja punnitsi kaikki koululaiset ja hiusnäytteet jokaisesta. Tähän tutkimukseen hän sai aiheen kansanterveystyön piiristä. Hänen aikanaan ja ansiostaan tämä työ eteni nopeasti tavoitteesta toiseen.

Koluterveydenhuolto aloitettiin 1923, hänen aloitteestaan Kalajoki liittyi tuberkuloosin tuhojen torjumiseksi Ylivieskan tuberkuloosipiiriin 1925, samana vuonna varattiin myös 4 paikkaa Seinäjoen piirimielisairaalasta. Kunnansairaala valmistui 1926 ja sen viereen lääkärintalo. Vuonna 1929 Kalajoen kunta ajettiin kahteen terveyspiiriin. Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli perustettu 1923. Sen toimesta ja tohtori Miemoisin aloitteesta avattiin Pappilan pikkupuolelle 1929 pienten lasten neuvonta-aseema ja 1932 toimintaa laajennettiin käsittämään myös odottavien äitien ilmainen tarkastus. Näihin ei ollut mitään lisättävää, kun neuvontatoiminta muuttui lakisääteiseksi. Tältä pohjalta oli tohtori Karl Miemoisin seuraajien hyvä jatkaa.

Vapaa-ajan harrastuksenaan tohtori Miemois pani käytniin maatalouskerhotoiminnan, jonka puheenjohtajana hän toimi ja kävi autollaan ahkerasti tarkastamassa kerhomaita. Tavoitteena oli, että kaikissa taloissa olisi vihannesmaa ja marjapensaita niin paljon, että lapset syksyllä saisivat mielinmäärin syödä raikkaita vitamiineja. Näillä kerholaisten tarkastusmatkoilla löytyi monasti myös potilas, joka tohtorin autossa sai kyydin sairaalahoitoon. Kalajoelta Karl Miemois muutti Närpiöön, missä hän oli kunnanlääkärinä ja koululääkärinä 1937-1960. Lääkintakapteeni 1940. Hänen vaimonsa Ruthr Eine Lovisa Willman syntyi Vaasassa 19.4.1906 ja kuoli Närpiössä 15.4.1985.

Lähdeaienisto Pentti Pulakka Keskipohjalaisia elämäkertoja ISBN 951-97331-0-8

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kalajokisten henkilöiden elämäkertoja













Liisi Kivioja - kansanedustaja

Erkki Rautia
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Rautia_Erkki

Martti Rautia
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Rautia_Martti

Peter Kalling
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Kalling_Peter

Söyrinki Lankila
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Lankila_S%C3%B6yrinki

Olaus Lauraeus
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Lauraeus_Olaus


Olli Laurila
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Laurila_Olli

Joosef Mathesius
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Mathesius_Joosef

Matti Metsälä
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Mets%C3%A4l%C3%A4_Matti

Sipi Hannila
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Hannila_Sipi

Pietari Arctophilacius
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Arctophilacius_Pietari

Matti Himanko
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Himanko_Matti


Henrik Achrenius
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Achrenius_Henrik

Johan Amnell
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Amnell_Johan

Johan Blomström
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Blomstr%C3%B6m_Johan

Johan Frosterus
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Frosterus_Johan

Matti Jylkkä
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Jylkk%C3%A4_Matti

Niilo Koskela
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Koskela_Niilo


Anton Lankila
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Lankila_Anton

Abraham Montin
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Montin_Abraham

V. G. Palmqvist
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Palmqvist_V_G

Simo Saari
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Saari_Simo


Sigfrid Silvasti
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Silvasti_Sigfrid

Simon Silvén
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Silv%C3%A9n_Simon

Stefan Silvén
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Silv%C3%A9n_Stefan

Aino Torvinen
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Torvinen_Aino

Mikko Torvinen
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Torvinen_Mikko



Ernsti Sefanias Hillilä
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Hillil%C3%A4_Ernsti_Sefanias

Ernsti Albert Hillilä
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Hillil%C3%A4_Ernsti_Albert

Martti Hekkala
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Hekkala_Martti

Herman Eskeli
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Eskeli_Herman

Veikko Borén
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Bor%C3%A9n_Veikko


Eino Himanka
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Himanka_Eino

Paavo Jokivartio
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Jokivartio_Paavo

Juho Juopo
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Juopo_Juho

Matti Keto
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Keto_Matti

Efferi Kinaret
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Kinaret_Efferi


Matti Kuru
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Kuru_Matti

Senja Luoma
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Luoma_Senja

Maija Märsylä
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/M%C3%A4rsyl%C3%A4_Maija

Heikki Pahkala
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Pahkala_Heikki

Sakari Pöyhtäri
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/P%C3%B6yht%C3%A4ri_Sakari


Juho Seppä
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Sepp%C3%A4_Juho

Akseli Siipola
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Siipola_Akseli

Alma Soisalo
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Soisalo_Alma

Antti Särkelä
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/S%C3%A4rkel%C3%A4_Antti

Eveliina Särkelä
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/S%C3%A4rkel%C3%A4_Eveliina

Juho Tilus
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Tilus_Juho


Ensti Pahkala
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Pahkala_Ensti

Juhani Pohjanpalo
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Pohjanpalo_Juhani

Matti Pohjanpalo
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Pohjanpalo_Matti

Tuomas Pohjanpalo
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Pohjanpalo_Tuomas


Leander Rahja
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Rahja_Leander

Pekka Rahja
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Rahja_Pekka

Anna Saari
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Saari_Anna

Einar Sahlberg
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Sahlberg_Einar

A. G. Östman
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/%C3%96stman_A_G

H. G. Östman
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/%C3%96stman_H_G


Werner Lindman
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Lindman_Werner

Jaakko Myllylä
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Myllyl%C3%A4_Jaakko

Eemil Ojala
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Ojala_Eemil

Liisi Kivioja
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Kivioja_Liisi

Antti Heusala
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Heusala_Antti


Risto Kalajo
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Kalajo_Risto

Olli Petäjistö
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Pet%C3%A4jist%C3%B6_Olli

Matti Heusala
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Heusala_Matti

Juho J. Einell
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Einell_Juho_J


Vilho Auno
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Auno_Vilho

Toivo Jyrinki
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Jyrinki_Toivo

Hilja Ketola
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Ketola_Hilja

K. S. Laurila
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Laurila_K_S

Antti Tanhuala
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Tanhuala_Antti

Emma Ventelä
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Ventel%C3%A4_Emma

tiistai 28. helmikuuta 2012

Kalle Myllylä – valtiopäivämies



















Kalle Pekanpoika Myllylä syntyi Kalajoella 14.9.1844 ja kuoli siellä 11.7.1923. Kalle Myllylän isä oli Merimies Pekka Heikkilä, alkujaan Tuura. Myllylä sukunimen hän otti mennessään toiseen avioliittoon ja muuttaessaan asumaan Pitkäsenkylän Myllylään. Kalle Myllylä ei käynyt muuta virallista koulua kuin rippikoulun. Hänen lahjakkuutensa ilmeni jo pienenä. Naapuritalon isäntä, joka tunnettiin sen lukumiehenä, opetti hänet lukemaan j0 6-vuotiaana. Seurakunnan pastori E.R. Alceniiuksen sanotaan opettaneen laskutaitoa Kalle-pojalle, joka oli 11-vuotias pastorin muutaessa Lapväärtiin. Itsekseen hönen sanottiin opetelleen Vivolin laskuopin. Itse hän myöskin opetteli kirjallisen ruotsinkielen taidon niin, että pystyi laatimaan asiakirjoja, jotka yleensä silloin piti olla ruotsinkielisiä. Hänellä oli erittäin selvä käsiala ja taito laatia selviä, helposti ymmärrettäviä asiakirjoja ja kokousten pöytäkirjoja. Häntä käytettiin jo varsin nuorena asiakirjojen laatijana ja perusnkirjoitusten pitäjänä.

Kalle Myllylä valittiin Kalajoen kunnan kirjuriksi 21.3.1870. Siinä tehtävässä hän teki varsinaisen elämäntyönsä, 52 vuotta. Viime vuosisadan loppupuolella ja vielä tämän vuosisadan alussakin oli kunnallisten asioiden hoito jokseenkin yksinomaan kunnakirjurin tehtävänä. Myllylä oli erittäin pidetty ja tehokas kunnankirjurin toimessaan.
Kun Myllylä lopulla vuotta 1922 sitten luopui kunnankirjurin tehtävästä, myönsi valtuusto hänelle kunnanhallituksen esityksestä 6000 markan kertakaikkisen korvauksen eläkkeenä. Tämä vastasi hänen lähes seitsemän vuoden palkkaansa.

Kalle Myllylän työ valtiopäivämiehenä alkoi, kun seudun talonpoikia talonpoissäädyssä edustanut Pietari Päivärinta korkean ikänsä takia keiltäytyi ehdokkuudesta. Myllylä valittiin valtiopäiville talonpoikaissäätyyn 1897. Hän oli mukana myös 1899 ylimääräisillä valtiopäivillä ja tuli valituksi taas 1905-06 valtiopäiville, jotka olivat viimeiset säätyvaltiopäivät. Yksikamarisen eduskunnan ensimmäisielle valtiopäiville Kalle Myllylä valittiin vaalipiirinsä suurimmalla äänimäärällä. Hän lukeutui vanhasuomalaiseen puolueeseen. Näillä valtiopäivillä tuli ensikerran esille Rahjan satama-aloite, jonka yhtenä allekirjoittajana oli luonnollisesti Kalle Myllylä. Hän oli vielä vuoden 1909 molemmilla valtiopäivillä, jotka olivatkin sitten hänen viimeisensä. V.H. Kivioja kirjoittaa 1944, Myllylän syntymän 100-vuotishistoriikissään: ”Valtiopäivätoverit, joita vieläkin on elossa, muistavat Myllylää vaattimattomana edustajana ja pystyvänä valiokunnan jäsenenä. Elämä oli aina vakaataa ja esimerkiksi kelpaavaa heidän yksimielisen todistuksensa mukaan. Oman maan ja maakunnan asioita hän ajoi sydämensä koko lämmöllä ja kokemuksensa tukemana.

Eläkevuosista kunnankirjuri Kalle Myllylä ei ehtinyt nauttia. Kun hän vuoden 1922 lopulla luopui kirjurin tehtävästään, kuoli hän heinäkuun alkupuolella 1923. Kalajoen kunta on pystyttänyt hänen haudalleen muistomerkin. Kalle Myllylän ensimmäinen puoliso Anna Heikintytär Hukka syntyi Himangalla 18.07.1842 ja kuoli Kalajoella 30.12. 1883. Toinen vaimo Stiina Maria Pekantytär Törmälä, syntynyt Kalajoella 2.12.1943 ja kuollut Kalajoella 7.11.1914.

Lähdeaineisto Pentti Pulakka Keskipohjalaisia elämäkertoja ISBN 951-97331-0-8