maanantai 26. joulukuuta 2011

Jukka Uunila – urheiluvaikuttaja

Jukka Uunila (s.4. Kesäkuuta 1923) on suomalainen urheiluvaikuttaja, jota vaikutusvaltansa ja uransa keston vuoksi on kutsuttu myös ”urheilun Kekkoseksi”. Näkyvimmissä tehtäviss hän oli Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) puheenjohtajana 1982-1993 (varapuheenjohtajana 1961-1982), Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana 1969-1984 (varapuheenjohtajana 1965-1968), Suomen Urheiluliiton (SU) puheenjohtajana 1965-1974 sekä Veikkauksen toimitusjohtajana 1973-1990.Hän sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1976. Sotilasarvoltaan hän on kapteeni. Jukka Uunila eli ensimmäiset vuodet keskellä Himangan kirkonkylää, Keski-Pohjanmaalla, jossa vasemmistolaisuus ei tunnetusti ole koskaan ollut kovin kovassa kurssissa. Kotitalon naapurissa kuitenkin seistä jökötti paikallinen työväentalo. Jukka Uunilan isä Kalle toimi suojeluskunnan aluepäällikkönä ja äiti Sally kansakoulunopettajana. Jukalla oli kaksi veljeä. Perhe harjoitti myös maanviljelyä. Kun perhe muutti Kokkolaan, Uunila kävi viisi vuotta Kokkolan yhteiskoulua. Jukka meni mukaan KPV:n jalkapallotoimintaan. Hänen lopulliseksi lajiksi tuli kuitenkin yleisurheilu, päälajina 400 metrin aitajuoksu kansallisella tasolla. Ura jäi lyhyeksi, kun hän ryhty valtakunnallisiin valmennus- ja järjestötehtäviin. Juuri 18 vuotta täyttäneenä nuorukainen Jukka Uunila astui vapaaehtoisena palvelukseen heinäkuun 1. päivänä vuonna 1941. Kaksi viikkoa kului alokkaana Haapajärven Tiitonrannalla ja toiset kaksi aliupseerikoulussa Haapajärven yhteiskoululla. Kunnes sota kutsui. Elettiin jatkosodan hyökkäysvaihetta. Nuori Jukka Uunila joutui heti kättelyssä ankaraan paikkaan, kun hänen rykmenttisnäs jäi kuuluisaan Kiestingin mottiin elokuussa 1941. Sieltä selvittiin, ja tie jatkui Uhtualle, sitten RUK:hn ja sieltä nuorena vänrikkinä Toholammin miesten joukkueenjohtajaksi Syvärille. Lamppilaisten kanssa Uunila vetäytyi Laatokan itäpuolta välirauhan solmiseen saakka. Vielä kuitenkin kutsui Lappi, kun saksalaisten karkottamiseen tarvittiin myös Jukka Uunilaa. Yli kolmen vuoden reissu päättyi Rovanimellä marraskuussa 1944. Laiva toi 21-vuotiaan veteraanin Kemistä Kokkolaan, jossa sotisopa lopullisesti riisuttiin. Sodan jälkeen maaliskuun alussa 1946 Jukka Uunilasta tuli kolmen kuukauden pestillä Keski-Pohjanmaan piirin päätoiminen yleisurheilun piirivalmentaja. Kesäkuussa tontti laajeni, kun SUL:n päävalmentaja Armas Valste tarjosi Uunilalle SUL:n Pohjois-Suomen aluevalmentajan pestiä. Sen myös sai ja jatkoi tehtävässä 11 vuotta. Sitten toimenkuva laajeni uusille aloille. Pohjanmaan urheiluopiston johtajana Kuortaneella Uunila toimi vuosina 1949-1960. Uunila kutsuttiin Ilkka Oy:n toimitusjohtajaksi 1961. Hän toimi Oy Laatulaatta Ab:n toimitusjohtajana 1962-1964, Oy Kvartto Ab:n toimitusjohtajana 1962-1973. Veikkauksen ykkösmieheksi Uunia nousi vuonna 1973 ja jatkoi tehtävässä aina vuoteen 1990 saakka. Valtion urheiluneuvoston jäsenenä hn oli 1967-1973, varapuheenjohtajan 1971-1972. Jukka Uunila valittiin Urheiluliiton johtokuntaan ilmeisesti kaikkien aikojen nuorimpana, 27-vuotiaana, vuonna 1951. Hän tuli SUL:n puheenjohtajaksi 1965, kun suomalainen yleisurheilu oli heikommalla tasolla kuin koskaan ennen, esimerkiksi vuoden 1966 EM-kilpailuista Budabestistä ei saatu yhtään mitalia. Puheenjohtaja Jukka Uunila käynnisti 1960-luvun lopussa SUL:n kehittämisohjelman, johon liittyivät organisaation uudistaminen, taloustilanteen kohentaminen, valmentajakoulutuksen lisääminen, yleinen johtamiskoulutus myös piiri- ja seuratasolla sekä urheilijoiden harjoitusmahdolllisuuksien parantaminen esimerkiksi uuden stipendijärjestelmän avulla. Puheenjohtaja Jukka Uunila hankki Suomeen maailmankuulun kestävyysjuoksuvalmentajan Arthur Lydiardin Uudesta Seelannista. Lydiard sai aikaan peritneisen kestävyysjuoksun uuden nousun, jonka tuloksena olivat Juha Väätäisen menestykset Helsingin E-kisoissa 1971 sekä Lasse Virenin ja Pekka Vasalan voitot Munchenin olympiakisoissa 1972. Uunila jätti SUL:n puheenjohtajuuden 1974, kun Suomi oli saavuttanut laajaa menestystä EM-kilpailuissa Roomassa. Olympiakomitean puheenjohtaja Jukka Uunila samalla tavalla uudisti järjestön organisaatiota ja kohensi sen taloutta. Hän oli 1950- ja 1960-luvuilla olympiajoukkueiden johtotehtävissä (joukkueen ylijohtaja Mexicossa 1968), ja on ollut paikalal kaikkiaan 20 olympiakisoissa. Uuden keskusjärjestön SVUL.n puheenjohtajana Jukka Uunila joutui 1990-luvun alussa näkemään suurimman aattellisen järjestön taloudellisen tuhon, kun nousukauden aikaan SVUL sijoitti lainarahalla varojaan erilaisiin toimistotaloihin, laskettelukekuksiin ja kelomajoihin, jotka 1990-luvun alun talouslamassa joutuivat ylivoimaisiin vaikeuksiin. Vuonna 1993 perustettiin uusi keskusjärjestö Suomen Liikunta j Urheilu (SLU) Uunilan johtama SVUL oli kuiten lähes konkurssitilassa, eikä se lähtenyt SLU:n jäseneksi. SVUL:n toiminta loppui käytännössä 1993, vaikka järjestöä ei ole koskaan virallisesti lakkautettu. Veikkauksen toimitusjohtajana Jukka Uunila oli kehittämässä perinteisen vakioveikkauksen ja loton oheen runsaasti uusia pelimuotoja. Veikkauksen liikevaihto ja tuotto monikertaistuivat hänen aikanaan. Uunilan heikko puoli oli kielitaidon puute, Sen takia hän ei koskaan päässyt kansainvälisiin johtotehtäviin. Uunila sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1976. Veikkauksen ja urheilujärjestöjen johtamisen ohessa hän oli muun muassa Union Öljy Oy:n hallintoneuvoston jäsen ja Tapioa-yhtiöiden hallintoneuvoston pitkaikainen varapuheenjohtaja. Hänelle on myönnetty Suomen urheilun suuri ansioristi vuonna 1983. Vuonna 2008 Uunila palkittiin Suomen urheilugaalassa Elämänurapalkinnolla työstään urheilun parissa, Hän on Suomen Urheiluliiton kunniapuheenjohtaja. Jyvskylän yliopistossa hän sai 1982 liikuntatitieteiden kunniatohtorin arvon. Lähdeaineisto: Wikipedia, ja Tähdet kertovat ISBN 951-98997-2-3

Jukka Uunila – aikansa merkittävin urheilujohtaja


Jukka Uunilan muotokuvan on maalannut taitelija Rositsa Tancheva. Muotokuva on Erkki Ahon taidegalleriassa Kalajoella.


Uunila, Jukka (1923–)

Kauppaneuvos, liikuntatieteiden kunniatohtori, Veikkauksen toimitusjohtaja, urheilujohtaja

Jukka Uunila voi sanoa perustellusti 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimmäksi kotimaisilla areenoilla toimineeksi suomalaiseksi urheilujohtajaksi. Hän vaikutti SUL:n, Suomen Olympiakomitean ja SVUL:n johtotehtävissä yli 40 vuoden ajan. Uunila vaikutusvaltaa lisäsi Oy Veikkaus Ab:n toimitusjohtajuus. Uunila on ollut ennen kaikkea yleisurheilumies ja huippu-urheilun edunvalvoja.


Jukka Uunila syntyi suojeluskunnan aluepäällikkönä toimineen isän ja opettajaäidin esikoisena valkoisen kenraalin C. G. Mannerheimin syntymäpäivänä 1923. Varhaisimmat vuotensa hän vietti Keski-Pohjanmaan Himangalla. Yleisurheilu ja penkkiurheilu kuuluivat Uunilan ja hänen veljiensä harrastuksiin. Oppikoululaisena Kokkolassa toiseksi tärkeäksi lajiksi tuli jalkapallo.

Uunila lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan vapaaehtoisena täytettyään 18 vuotta 1941. Lyhyen koulutuksen jälkeen hänet komennettiin alikersanttina rintamalle Kiestingin suunnalle. Uunila kävi Reserviupseerikoulun jatkosodan aikana ja oli Jyväskylässä kevätkesällä 1944 urheilu-upseerikoulutuksessa, joka keskeytyi Puna-armeijan suurhyökkäyksen alettua. Uunila osallistui myös Lapin sotaan.

Sotien päätyttyä Uunila hakeutui koulutukseen Vierumäen urheiluopiston liikuntaneuvojakurssille, jolta hän valmistui helmikuussa 1946. Hän toimi aluksi lyhyen aikaa SVUL:n Keski-Pohjanmaan piirin piirivalmentajana ja 1946─1949 SUL:n aluevalmentajana. Uunilasta tuli 1949 juuri perustetun Kuortaneen urheiluopiston ensimmäinen johtaja.

Nuoren miehen tarmokkuus kiinnitti huomiota SUL:ssa. Uunila nousi SUL:n hallituksen jäseneksi 27-vuotiaana 1951. Uunila saavutti SUL:ssa nopeasti vahvan aseman. Helsingin olympiakisoissa hän toimi jo Suomen yleisurheilumaajoukkueen varajohtajana. Maaottelumiehistöjä hän johti 1951─1964 yli 50 kertaa ja olympiajoukkuetta Mexico Cityn kisoissa 1968. Uunilasta tuli 1950-luvulla myös SUL:n valmennusvaliokunnan puheenjohtaja.

Kuortaneen urheiluopiston johtajan paikalta Uunila siirtyi lehtiyhtiö Ilkan toimistojohtajaksi 1960. Kaksi vuotta myöhemmin Uunila sai kutsun Oy Veikkauksen Ab:n tytäryhtiön Kvartton johtoon. Muutto Helsinkiin paransi mahdollisuuksia toimia urheilujohtajana. Uunilasta oli tullut SVUL:n varapuheenjohtaja 1961.

SUL:n puheenjohtajaksi Uunila valittiin 1965 ja samana vuonna hänestä tuli myös Olympiakomitean varapuheenjohtaja. Suomen yleisurheilu eli tuolloin taantumakautta ja muun muassa Ruotsi voitti Suomen maaottelussa 12 vuoden tauon jälkeen. Suomen joukkue jäi 1966 Budapestin EM-kisoissa mitaleitta. Uunila koki myös, että yleisurheilu oli menettämässä asemiaan jalkapallolle ja pesäpallolle.

Näytti ilmeiseltä, että vanhoin keinoin ei enää voitu odottaa menestystä. Uunila lähti reippain ottein uudistamaan sekä valmennusta että johtamista. Tavoitteena oli parantaa huipulle tähdänneiden urheilijoiden valmentautumisedellytyksiä. Tilanteeseen oli mahdollista vaikuttaa sekä Uunilan johtoonsa saaman Olympiakomitean valmennusvaliokunnan että SUL:n kautta. SUL:n uudistamiseen hän haki vaikutteita yritysmaailmasta, josta omaksumiaan tavoitejohtamisen oppeja hän ryhtyi soveltamaan.

Uunilan mukaan urheilun arvostus mitataan suomalaisten silmissä nimenomaan yleisurheilussa ja erityisesti kestävyysjuoksumenestyksellä. Hän pestasi tunnetun uusiseelantilaisen juoksuvalmentajan Arthur Lydiardin nostamaan suomalaisen juoksun tasoa. Uunila pohjusti asian niin, että SUL:n luottamusmiehet hyväksyivät 1967 kallispalkkaisen Lydiardin tulon Suomeen. Lydiardin palkkaaminen herätti kuitenkin myös närää ja nähtiin suomalaisen valmennusosaamisen väheksyntänä.

Lydiardin kausi toimi Uunilan käsityksen mukaan ennen kaikkea herätteenä, joka pohjusti sekä 1970-luvun kestävyysjuoksumenestystä että hölkkäinnostusta. Uunilan vuoteen 1974 kestäneelle SUL:n puheenjohtajakaudelle osuivat Juha Väätäisen EM-menestys 1971 ja Lasse Virénin sekä Pekka Vasalan olympiavoitot 1972.

Olympiakomitean puheenjohtajaksi Uunila nousi 1969. Hänen valintansa kohtasi yllättävää vastustusta viime vaiheissa. Komitean väistyvä puheenjohtaja Akseli Kaskela ja Erik von Frenckell yrittivät ajaa paikalle Olavi J. Mattilan, vaikka Uunilalla oli komitean jäsenliittojen vahva tuki. Uunila voitti vaalin äänin 32─22.

Olympiakomitea muuttui Uunilan puheenjohtajakaudella olympiamatkojen järjestelytoimistosta koko olympiadin ajan aktiivisesti toimivaksi järjestöksi. Urheilijoiden valmentautumisen perustaksi luotiin silloisten tiukkojen amatöörisääntöjen ehdot täyttänyt stipendijärjestelmä. Lisäksi Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö aloitti toimintansa.

Uunila olisi halunnut keskittää valmennusta vielä enemmän lajeihin, joissa suomalaisurheilijoiden menestysmahdollisuudet olivat parhaat. Etusijalla olisivat siten olleet yksilölajit tai urheilumuodot, joissa kansainvälinen kilpailu on suhteessa vähäisempää, kuten pohjoismaiset talvilajit. Uunila ei kuitenkaan halunnut unohtaa kiristyvästä kilpailusta huolimatta yleisurheilua ja painia, joilla on pitkät kansalliset perinteet. Vaikutteita ajatteluun antoi Saksan demokraattisen tasavallan mitalimäärän maksimointiin tähdännyt urheilupolitiikka.

Oy Veikkaus Ab:n toimitusjohtaja Uunilasta tuli 1973. Valintaa edelsi poliittinen peli ja viime kädessä sen varmisti pääministeri Kalevi Sorsan (sos. dem.) antama hyväksyntä nimityspaketille, jossa SDP, Keskustapuolue ja SKDL saivat johtajanpaikat. Uunila hoiti toimitusjohtajan tehtävää vuoteen 1990.

Vuoden 1982 alussa Uunila sai johtoonsa urheilun suurimman keskusjärjestön SVUL:n. Urheilun keskusjärjestöt olivat tuolloin valtansa huipulla. Vuoden 1980 alussa voimaantullut liikuntalaki takasi niille pääroolin liikuntatoiminnan järjestäjinä ja rahoituksen vakaan kasvun. Urheilujärjestöjen henkilökunta kasvoikin nopeasti 1970─80-luvuilla Veikkauksen 1971 markkinoille tuoman Lotto-pelin tuoton ansiosta. Keskeisten urheilujohtajien valtaa kuvaa se, että 1980-luvulla Uunila sopi TUL:n puheenjohtajan Matti Ahteen sekä järjestöjen pääsihteerien Mauri Oksasen ja Ossi Sjömanin kanssa järjestömäärärahojen jaosta.

Uunilan toimintaa urheilujohtajana voi luonnehtia käytännönläheiseksi, menestyshakuiseksi ja urheilulähtöiseksi. Uunila varmisti omalla panoksellaan, että SVUL ja TUL saivat aikaan yhteistoimintasopimuksen kesällä 1966. Olympiakomiteassa hän toimi TUL:n edustuksen lisäämiseksi. Kun keskusjärjestöjen yhdistyminen näytti epätodennäköiseltä, niin oli järkevää toimia ristiriitoja lieventäen. Puoluepolitiikasta Uunila pysytteli erossa. Hän on määritellyt ainoaksi puolueekseen ”urheilupuolueen”.

Uunilan asemaa vahvisti se, että hän osasi koota lähipiiriinsä henkilöitä, jotka tukivat hänen päämääriään. Komitean ensimmäiseksi valmennuspäälliköksi Uunila ajoi 1969 Kalevi Tuomisen. Carl-Olaf Homén hoiti Olympiakomitean pääsihteerin tehtäviä oman toimensa ohella 1969─1973. Sittemmin Homén toimi SUL:n ja Olympiakomitean johdossa. Olympiakomitean varapuheenjohtajan tehtävää 1973─1980 hoitaneella Pertti Paloheimolla oli hyvät suhteet Urho Kekkoseen. Olympiakomitean ensimmäiseksi päätoimiseksi pääsihteeriksi Uunila järjesti 1977 eteläpohjalaisen Kosti Rasinperän. Hän oli myös SUL:n ja Olympiakomitean johdossa toimineen Tapani Ilkan taustavoima. Uunilalle oli lisäksi hyvät suhteet Opetusministeriöön. Kokoomuspoliitikko Harri Holkeri kuului Uunilan lenkkiseurueeseen.

Urheilupolitiikkaa tarkasti seuranneeseen Urho Kekkoseen Uunilalla oli etäinen suhde. Hän antaa kuitenkin Kekkoselle tunnustusta ”ainoana presidenttinä”, joka on tosissaan edistänyt urheiluasioita. Uunila ei pannut pahakseen, jos häntä kutsuttiin toisinaan julkisuudessa ”urheilun Kekkoseksi”. Uunilan on myös sanottu olevan hyvä puhuja, mutta huono kuuntelija.

Luottamusmiehiin ja kenttäväkeen on vedonnut Uunilan kiistaton karisma. Kookkaalla ja johtajanoloisella miehellä on ollut kykyä pelkistää asiat iskulauseiksi ja sitkeyttä toistaa viestinsä yhä uudelleen. Uunila kiersi vuodesta toiseen ahkerasti kenttää. Epävirallisissa yhteyksissä Uunila heittää urheilumiehille ominaista, toisinaan kovaakin herjaa. Arvostusta on lisännyt se, että Uunilan laaja-alainen lajituntemus on Suomen ehdotonta huippua. Hän on myös kuntoliikunnan harrastaja, jolle kertyi hiihtokilometrejä 1970-luvulla talvikaudessa yli 2000. Rintamamiehenä hänellä on ollut samat kokemukset kuin suurella osalla aikalaisistaan, mikä on osaltaan lisännyt uskottavuutta.

Uunilalla oli johtajana kentän vankka tuki, minkä vuoksi häntä oli vaikea haastaa puheenjohtajavaaleissa. Tämä kävi ilmi, kun Uunilalle oli tarkoitus löytää vastaehdokas SVUL:n liittokokouksessa 1989 Mikkelissä. Uunila torjui pääsihteeri Mauri Oksasen useiden lajiliittojen avustuksella junaileman yrityksen SVUL:n piirien tuella ja ottamalla esiin urheilun keskusjärjestöjen yhdentymisajatuksen.

Uunilan Mikkelissä pitämä puhe sai urheilun yhdentymiskehityksen liikkeelle. SVUL näytti alkuvaiheessa kykenevän määrittelemään prosessin kulun etenkin sen jälkeen, kun Suomeen muodostettiin Esko Ahon (kesk.) johdolla sinivihreä hallitus 1991. Uunila ja SUL:n puheenjohtaja, työministeri Ilkka Kanerva (kok.) saivat edellisen hallituksen pääministerin Harri Holkerin (kok.) suostumaan Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajaksi. Holkerin päätehtävänä oli viedä läpi urheilun yhdentyminen SVUL:n toivomalla tavalla.

SVUL:n sijoitustoiminnan aiheuttamat talousvaikeudet muuttivat kuitenkin neuvottelujen kulkua, mikä paransi TUL:n asemaa oleellisesti. Velkojien ja valtion kanssa sovituilla järjestelyillä SVUL ja sen omistama Vierumäen urheiluopisto pelastuivat konkurssilta. Uunilan oli kuitenkin myönnyttävä siihen, ettei SVUL lopulta liittynyt marraskuussa 1993 perustetun SLU:n jäseneksi, vaan lakkautti toimintansa. SVUL:n loppuvaiheet ovat himmentäneet Uunilan kuvaa urheilujohtajana. Hän itse on sanonut suhtautuneensa kriittisesti SVUL:n käymiin kasinopeleihin, mutta hän ei toisaalta kuitenkaan käyttänyt arvovaltaansa niiden torjumiseen.

Kansainvälisissä tehtävissä Uunilan toimintaa rajoitti heikko kielitaito. Jukka Rangell toivoi 1966 Uunilan ryhtyvän seuraajakseen Kansainvälisessä olympiakomiteassa, mutta tämä joutui kieltäytymään heikon englannin kielen taidon vuoksi.

Uunila on eläkevuosinaan ottanut kantaa huippu-urheilun tilaan Suomessa. Hänen mielestään arvokisoihin on etenkin 2000-luvulla valittu urheilijoita liian kevein perustein. Työnsä 2010 aloittanut Huippu-urheilun muutostyöryhmä on kuullut Uunilaa asiantuntijana.


Liiteosio

Ahti Juhani (Jukka) Uunila S 4.6.1923 Oulu. V Aluepäällikkö Kalle Uunila ja kansakoulunopettaja Sally Siviä Soini.

Ura. Viisi luokkaa keskikoulua Kokkolan Suomalaisessa Yhteiskoulussa; liikuntaneuvoja 1946; SUL:n aluevalmentaja 1946─49; Kuortaneen Urheiluopiston johtaja 1949─60; Ilkka Oy:n toimitusjohtaja 1960─62; Kvartto Oy:n toimitusjohtaja 1962–73; Oy Veikkaus Ab:n toimitusjohtaja 1973─90.

Luottamustoimet. SUL:n johtokunnan jäsen 1951─64 ja puheenjohtaja 1965─74; SVUL:n varapuheenjohtaja 1961─82 ja puheenjohtaja 1982─93; Olympiakomitean varapuheenjohtaja 1965─69, puheenjohtaja 1969─84; Olympiakomitean valtuuskunnan jäsen 1959─96, puheenjohtaja 1985─96; Valtion urheilulautakunnan jäsen 1966─67; Valtion urheiluneuvoston jäsen 1967─73; Yleisurheilun Tukisäätiön hallituksen jäsen 1953─88; Stadion-säätiön hallituksen jäsen 1976─84; edustajiston jäsen 1963─74 ja 1984─; Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön hallituksen jäsen 1972─2004, puheenjohtaja 2004─07.

Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 1982 (kultainen ansioristi 1973); talvisodan muistomitali; jatkosodan muistoristi; SUL:n kultainen ansioristi; SNLL:n kultainen ansiomitali; SVUL:n kultainen ansiomerkki 1966; SVUL:n kunniajäsen 1975; kauppaneuvos 1976; liikuntatieteiden kunniatohtori (Jyväskylä) 1982; Olympiakomitean ja SUL:n kunniapuheenjohtaja; KOK:n Olympic Order 1982; IAAF:n kunniajäsen 1978; Elämänurapalkinto Urheilugaalassa 2008.

Tuotanto. Kansainvälinen 75-vuotias Olympia-aate / Den internationella 75-åriga Olympiska rörelsen / The international 75 years old Olympic movement. Avery Brundagen ja Jukka Uunilan puheet Olympia-aatteen 75-vuotisjuhlassa. Tal av Avery Brundage och Jukka Uuni. Olympiakomitea, Helsinki 1968; Tahkon hengessä. Ideointi ja toteutus Jukka Uunila et al. Suomen Urheilutoimittajain Liitto, Helsinki 1981.

Toimittanut: Pohjanmaan Urheiluopisto 1950, Kuortaneen Urheiluopisto 1970, 20 [vuotta]. Toimituskunta: Matti Lähdesmäki, Jukka Uunila ja Veli Kaakinen. Kuortaneen Urheiluopisto, Kuortane 1970.

Urheilusaavutukset: –

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty: –

Lähteet. Nurmela Kari A. Jukka Uunila, Urheilujohtaja. Weilin+Göös, Helsinki 1979; Kokkonen Jouko, Pyykkönen Teijo. Suomalainen urheilujohtaja itse asiasta kuultuna. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi no. 24. Liikuntatieteellinen Seura, Helsinki 2011; Kulha Keijo K. Urheilujärjestöjen kujanjuoksu – urheilun rakenneuudistus 1989─1993. Suomen Urheilumuseosäätiön julkaisu n:o 14. Suomen Urheilumuseosäätiö, Helsinki 1995.

Kirjoittaja(t): Jouko Kokkonen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 9956 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry


JUKKA UUNILA (S. 4.6.1923)

https://www.urheilumuseo.fi/nayttelykappale/jukka-uunila-s-4-6-1923/


Uunila, Jukka

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/1797


Jukka Uunila, urheilujohtaja

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/11/10/jukka-uunila-urheilujohtaja


90 vuotta täyttänyt Uunila huolissaan olympiaurheilusta

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/90-vuotta-tayttanyt-uunila-huolissaan-olympiaurheilusta/4194588#gs.cjopk1


perjantai 23. joulukuuta 2011

Kauko Alajoki – 84 maaottelun mies



















Kauko Alajoki on syntynyt 25.9.1947 Kalajoella. Kauko on vain 185 cm pitkä keskitorjuja. Hän on pelannut seuraavissa seuroissa: Kalajoen Junkkarit, GVK Tapper (Göteborg), Kokkoln Jymy, Lahden Kimmo, Kokkolan Tiikerti, Seinäjoen Maila-Jussi (pelaajana ja valmentajana), Kurikan Ryhti, Ähtärin Mesikämmenet, Lapuan Virkiä, Kauhavan Wisa (valmentajana). Kauko Alajoki pelasi vuosina 1973-78 84 A-maaottelua. Hän oli Suomen EM-joukkueen parhaimmistoa kotikisoissa syksyllä 1977. Hän pelasi urallaan yhteensä kolme kautta SM-sarjassa 1973-74 Lahden Kimmossa, 1981-82 ja 1987-88 SMJ:ssä. Kokkolan Tiikereissä hän pelasi kolme kautta vuosina 1974-77 kakkos- ja ykkössarjassa.

Kauko Alajoki oli ihme ponnistaja, pomppu paikaltaan oli 100 cm. Yleisurheilussa Kauko Alajoen ennätykset olivat: 100 m 10,9, 200 m 22,2, pituus n. 7 m, korkeus 191 cm ja 110 m aidat 15,4.

Kalajoen Junkkarien lentopallo eli parasta menestyskauttaan 1970-luvulla, jolloin seura oli lähes koko ajan kakkossarjassa ja ylti muutaman kerran sen kärkipäähän. Junkkareiden 1970-luvun parhaissa joukkueissa pelasivat Tapio Salmela, Seppo Salmela, Eero Salmela, Ilkka Salmela, Kauko Siermala, Tapani Siermala, Esa Siermala, Juhani Alasuvanto, Heikki Isopahkala, Pauli Piirala, Timo Väre, Jorma Myllylä, Veli Ainali ja Seppo Saarinen. Vaikka joukkueen pelaajat olivat kalajokisia , niin Torvenkylän osuus oli huomattavan suuri.
Lentopallon suosiosta 1970-luvulla Kalajoella osoitti sekin, että Junkkarien A-pojat saavuttivat 1975 SM-hopeaa vain Luolajan Kajastuksen ollessa edellä. Joukkueessa pelasivat Seppo Saarinen, Veli Anttila, Juhani Alasuvanto, Asko Kärjä, Hannu Mäntymäki, Timo Rahkola ja Timo Väre. Heistä Saarinen eteni myöhemmin mestaruussarjaan Oulun Kiskon joukkueessa.
84 A-maaottelun ja satojen mestaruussarjapelien pelaaja Kauko Alajoki lähti taipaleelleen Kalajoelta.

Kuusikymmentäluvun lopussa autonasentajaksi ammattikurssilla Nivalassa valmistunut Alajoki muutti Kokkolaan Hankkijalle töihin. Keväällä 1969 hän meni naimisiin Anja Haukilahden kanssa. Lentopalloilija Kauko Alajoki ei tuolloin ollut. Hänestä piti tulla yleisurheilija. Hän aloitti pituushyppääjänä ja lopetti pikajuoksijana. Yleisurheilutreenien lomassa toki pelattiin lentopalloa Rahjankylällä kesäisin. 1960-luvun lopussa Suomen maaseutu tyhjeni kovaa vauhtia. Moni muutti Ruotsiin. Myös Kauko Alajoki suuntasi matkansa Ruotsiin. Kruunuja vuoltiin monille suomalaisille tutussa paikassa Volvon tehtailla Göteborgissa. Länsinaapurisssa yleisurheilija Kauko Alajoesta alettiin muovata lentopalloilijaa. Alajoki oli Ruotsissa kaksi vuotta. Toisena vuotena hän pelasi jo sikäläisessä mestaruusrajajoukkueessa GVK Tapperissa. Kaksi vuotta riitti Ruotsissa ja syksyllä 1971 Kauko Alajoki vahvisti Kokkolan Jymyn rivejä.

1970-luvun alussa lentopallon toiseksi ylin sarjataso oli kakkossarja. Ykkössarja perustettiin vasta 1975. Kokkolan Jymy pelasi kakkossarjassa vuosikymmenen alussa, mutta suurta henegenpaloa ei emäseurassa lentopalloa kohtaan tunnettu. Kauko Alajoki pelasi Lahden Kimmojen riveissä SM-sarjaa vuosina 1973-1974. Vuonna 1973 itsenäisyyspäivänä Kauko Alajoki sopi Ville Porasen kanssan Kalajoella, että Kauko Alajoki tulee takaisin Kokkolaan ja sinne perustetaan lentopallon erikoisseura. Kauko Alajoki tuli takaisin ja keväällä 1974 Kokkolan Tiikerit näki päivänvalon. Kauko Alajoen, Tapio ja Seppo Salmelan, Pekka Topparin, Jaakko Ojatalon ja kumppanien ryydittämänä petopaidat saivat neitsytkaudelleen lentävän lähdön. Seuraavalla kaudella Kokkolan Tiikerit pelasivat jo uudessa ykkössarjassa. Kokkolan urheilutalo täyttyi innokkaista faneista, jotka saivat hurrata Kauko Alajoen hurjille patereille. Tiikerit nousi SM-sarjaan vuonna 1978. Tiikerit pelasi pääsarjassa neljä kautta.

Kauko Alajoki muutti Seinajoelle vuosi ennen Tiikereiden nousua SM-sarjaan. Kauko Alajoki muutti Seinäjoelle puhtaasti työn perässä. Kauko Alajoen maajoukkueura hiipui vuonna 1978. Seinäjoella pelaajavalmentaja Kauko Alajoen johdolla Maila-Jussit nousi kohtisuoraan sarjaporras kerrallaan kohti parrasvaloja. SM-sarjan portit avautuivt keväällä 1981. Seuraavalla kaudella Kauko Alajoki pääsi maistelemaan seitsemän vuoden tauon jälkeen mestaruussarjan ilmapiiriä. Ikävuosia miehellä oli kauden alkaessa 34. Kauko Alajoella oli valmentajan kanssa erilaisia näkemyksiä ja niinpä hän lähti Maila-Jusseista. Kauko Alajoki siirtyi Kurikan Ryhdin ykkössarjajoukkueeseen. Pesti Kurikassa kesti vain vuoden. Ryhti ole enemmänkin hiihtoseura eikä halunnut satsata lentopalloon. Kauko Alajoki siirtyi Ähtärin Mesikämmenien joukkueeseen. Kauko Alajoen opissa joukkue kipusi aivan SM-sarjan kynnykselle. Mesikämmenet menetti kauden jälkeen pääpassarinsa ja myös Kauko Alajoki vaihtoi maisemaa. Lapuan Virkiän puikossa hän ohjasi nuorta porukkaa kolmos- ja kakkossarjoissa. Kaudella 1987-88 40-vuotias konkari pelasi vielä kauden Maila-Jussien SM-sarjamiehistössä. Siihen kauteen Alajoen pelaajaura päättyi.

Lähdeaineisto Tähdet kertovat ISBN 951-98977-2-3