maanantai 26. joulukuuta 2011

Jukka Uunila – urheiluvaikuttaja



















Jukka Uunila (s.4. Kesäkuuta 1923) on suomalainen urheiluvaikuttaja, jota vaikutusvaltansa ja uransa keston vuoksi on kutsuttu myös ”urheilun Kekkoseksi”. Näkyvimmissä tehtäviss hän oli Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) puheenjohtajana 1982-1993 (varapuheenjohtajana 1961-1982), Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana 1969-1984 (varapuheenjohtajana 1965-1968), Suomen Urheiluliiton (SU) puheenjohtajana 1965-1974 sekä Veikkauksen toimitusjohtajana 1973-1990.Hän sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1976. Sotilasarvoltaan hän on kapteeni.

Jukka Uunila eli ensimmäiset vuodet keskellä Himangan kirkonkylää, Keski-Pohjanmaalla, jossa vasemmistolaisuus ei tunnetusti ole koskaan ollut kovin kovassa kurssissa. Kotitalon naapurissa kuitenkin seistä jökötti paikallinen työväentalo. Jukka Uunilan isä Kalle toimi suojeluskunnan aluepäällikkönä ja äiti Sally kansakoulunopettajana. Jukalla oli kaksi veljeä. Perhe harjoitti myös maanviljelyä. Kun perhe muutti Kokkolaan, Uunila kävi viisi vuotta Kokkolan yhteiskoulua. Jukka meni mukaan KPV:n jalkapallotoimintaan. Hänen lopulliseksi lajiksi tuli kuitenkin yleisurheilu, päälajina 400 metrin aitajuoksu kansallisella tasolla. Ura jäi lyhyeksi, kun hän ryhty valtakunnallisiin valmennus- ja järjestötehtäviin.

Juuri 18 vuotta täyttäneenä nuorukainen Jukka Uunila astui vapaaehtoisena palvelukseen heinäkuun 1. päivänä vuonna 1941. Kaksi viikkoa kului alokkaana Haapajärven Tiitonrannalla ja toiset kaksi aliupseerikoulussa Haapajärven yhteiskoululla. Kunnes sota kutsui. Elettiin jatkosodan hyökkäysvaihetta. Nuori Jukka Uunila joutui heti kättelyssä ankaraan paikkaan, kun hänen rykmenttisnäs jäi kuuluisaan Kiestingin mottiin elokuussa 1941. Sieltä selvittiin, ja tie jatkui Uhtualle, sitten RUK:hn ja sieltä nuorena vänrikkinä Toholammin miesten joukkueenjohtajaksi Syvärille. Lamppilaisten kanssa Uunila vetäytyi Laatokan itäpuolta välirauhan solmiseen saakka. Vielä kuitenkin kutsui Lappi, kun saksalaisten karkottamiseen tarvittiin myös Jukka Uunilaa. Yli kolmen vuoden reissu päättyi Rovanimellä marraskuussa 1944. Laiva toi 21-vuotiaan veteraanin Kemistä Kokkolaan, jossa sotisopa lopullisesti riisuttiin.

Sodan jälkeen maaliskuun alussa 1946 Jukka Uunilasta tuli kolmen kuukauden pestillä Keski-Pohjanmaan piirin päätoiminen yleisurheilun piirivalmentaja. Kesäkuussa tontti laajeni, kun SUL:n päävalmentaja Armas Valste tarjosi Uunilalle SUL:n Pohjois-Suomen aluevalmentajan pestiä. Sen myös sai ja jatkoi tehtävässä 11 vuotta. Sitten toimenkuva laajeni uusille aloille. Pohjanmaan urheiluopiston johtajana Kuortaneella Uunila toimi vuosina 1949-1960. Uunila kutsuttiin Ilkka Oy:n toimitusjohtajaksi 1961. Hän toimi Oy Laatulaatta Ab:n toimitusjohtajana 1962-1964, Oy Kvartto Ab:n toimitusjohtajana 1962-1973. Veikkauksen ykkösmieheksi Uunia nousi vuonna 1973 ja jatkoi tehtävässä aina vuoteen 1990 saakka. Valtion urheiluneuvoston jäsenenä hn oli 1967-1973, varapuheenjohtajan 1971-1972.

Jukka Uunila valittiin Urheiluliiton johtokuntaan ilmeisesti kaikkien aikojen nuorimpana, 27-vuotiaana, vuonna 1951. Hän tuli SUL:n puheenjohtajaksi 1965, kun suomalainen yleisurheilu oli heikommalla tasolla kuin koskaan ennen, esimerkiksi vuoden 1966 EM-kilpailuista Budabestistä ei saatu yhtään mitalia. Puheenjohtaja Jukka Uunila käynnisti 1960-luvun lopussa SUL:n kehittämisohjelman, johon liittyivät organisaation uudistaminen, taloustilanteen kohentaminen, valmentajakoulutuksen lisääminen, yleinen johtamiskoulutus myös piiri- ja seuratasolla sekä urheilijoiden harjoitusmahdolllisuuksien parantaminen esimerkiksi uuden stipendijärjestelmän avulla.

Puheenjohtaja Jukka Uunila hankki Suomeen maailmankuulun kestävyysjuoksuvalmentajan Arthur Lydiardin Uudesta Seelannista. Lydiard sai aikaan peritneisen kestävyysjuoksun uuden nousun, jonka tuloksena olivat Juha Väätäisen menestykset Helsingin E-kisoissa 1971 sekä Lasse Virenin ja Pekka Vasalan voitot Munchenin olympiakisoissa 1972. Uunila jätti SUL:n puheenjohtajuuden 1974, kun Suomi oli saavuttanut laajaa menestystä EM-kilpailuissa Roomassa.

Olympiakomitean puheenjohtaja Jukka Uunila samalla tavalla uudisti järjestön organisaatiota ja kohensi sen taloutta. Hän oli 1950- ja 1960-luvuilla olympiajoukkueiden johtotehtävissä (joukkueen ylijohtaja Mexicossa 1968), ja on ollut paikalal kaikkiaan 20 olympiakisoissa. Uuden keskusjärjestön SVUL.n puheenjohtajana Jukka Uunila joutui 1990-luvun alussa näkemään suurimman aattellisen järjestön taloudellisen tuhon, kun nousukauden aikaan SVUL sijoitti lainarahalla varojaan erilaisiin toimistotaloihin, laskettelukekuksiin ja kelomajoihin, jotka 1990-luvun alun talouslamassa joutuivat ylivoimaisiin vaikeuksiin. Vuonna 1993 perustettiin uusi keskusjärjestö Suomen Liikunta j Urheilu (SLU) Uunilan johtama SVUL oli kuiten lähes konkurssitilassa, eikä se lähtenyt SLU:n jäseneksi. SVUL:n toiminta loppui käytännössä 1993, vaikka järjestöä ei ole koskaan virallisesti lakkautettu.

Veikkauksen toimitusjohtajana Jukka Uunila oli kehittämässä perinteisen vakioveikkauksen ja loton oheen runsaasti uusia pelimuotoja. Veikkauksen liikevaihto ja tuotto monikertaistuivat hänen aikanaan. Uunilan heikko puoli oli kielitaidon puute, Sen takia hän ei koskaan päässyt kansainvälisiin johtotehtäviin. Uunila sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1976. Veikkauksen ja urheilujärjestöjen johtamisen ohessa hän oli muun muassa Union Öljy Oy:n hallintoneuvoston jäsen ja Tapioa-yhtiöiden hallintoneuvoston pitkaikainen varapuheenjohtaja. Hänelle on myönnetty Suomen urheilun suuri ansioristi vuonna 1983. Vuonna 2008 Uunila palkittiin Suomen urheilugaalassa Elämänurapalkinnolla työstään urheilun parissa, Hän on Suomen Urheiluliiton kunniapuheenjohtaja. Jyvskylän yliopistossa hän sai 1982 liikuntatitieteiden kunniatohtorin arvon.

Lähdeaineisto: Wikipedia, ja Tähdet kertovat ISBN 951-98997-2-3

perjantai 23. joulukuuta 2011

Kauko Alajoki – 84 maaottelun mies



















Kauko Alajoki on syntynyt 25.9.1947 Kalajoella. Kauko on vain 185 cm pitkä keskitorjuja. Hän on pelannut seuraavissa seuroissa: Kalajoen Junkkarit, GVK Tapper (Göteborg), Kokkoln Jymy, Lahden Kimmo, Kokkolan Tiikerti, Seinäjoen Maila-Jussi (pelaajana ja valmentajana), Kurikan Ryhti, Ähtärin Mesikämmenet, Lapuan Virkiä, Kauhavan Wisa (valmentajana). Kauko Alajoki pelasi vuosina 1973-78 84 A-maaottelua. Hän oli Suomen EM-joukkueen parhaimmistoa kotikisoissa syksyllä 1977. Hän pelasi urallaan yhteensä kolme kautta SM-sarjassa 1973-74 Lahden Kimmossa, 1981-82 ja 1987-88 SMJ:ssä. Kokkolan Tiikereissä hän pelasi kolme kautta vuosina 1974-77 kakkos- ja ykkössarjassa.

Kauko Alajoki oli ihme ponnistaja, pomppu paikaltaan oli 100 cm. Yleisurheilussa Kauko Alajoen ennätykset olivat: 100 m 10,9, 200 m 22,2, pituus n. 7 m, korkeus 191 cm ja 110 m aidat 15,4.

Kalajoen Junkkarien lentopallo eli parasta menestyskauttaan 1970-luvulla, jolloin seura oli lähes koko ajan kakkossarjassa ja ylti muutaman kerran sen kärkipäähän. Junkkareiden 1970-luvun parhaissa joukkueissa pelasivat Tapio Salmela, Seppo Salmela, Eero Salmela, Ilkka Salmela, Kauko Siermala, Tapani Siermala, Esa Siermala, Juhani Alasuvanto, Heikki Isopahkala, Pauli Piirala, Timo Väre, Jorma Myllylä, Veli Ainali ja Seppo Saarinen. Vaikka joukkueen pelaajat olivat kalajokisia , niin Torvenkylän osuus oli huomattavan suuri.
Lentopallon suosiosta 1970-luvulla Kalajoella osoitti sekin, että Junkkarien A-pojat saavuttivat 1975 SM-hopeaa vain Luolajan Kajastuksen ollessa edellä. Joukkueessa pelasivat Seppo Saarinen, Veli Anttila, Juhani Alasuvanto, Asko Kärjä, Hannu Mäntymäki, Timo Rahkola ja Timo Väre. Heistä Saarinen eteni myöhemmin mestaruussarjaan Oulun Kiskon joukkueessa.
84 A-maaottelun ja satojen mestaruussarjapelien pelaaja Kauko Alajoki lähti taipaleelleen Kalajoelta.

Kuusikymmentäluvun lopussa autonasentajaksi ammattikurssilla Nivalassa valmistunut Alajoki muutti Kokkolaan Hankkijalle töihin. Keväällä 1969 hän meni naimisiin Anja Haukilahden kanssa. Lentopalloilija Kauko Alajoki ei tuolloin ollut. Hänestä piti tulla yleisurheilija. Hän aloitti pituushyppääjänä ja lopetti pikajuoksijana. Yleisurheilutreenien lomassa toki pelattiin lentopalloa Rahjankylällä kesäisin. 1960-luvun lopussa Suomen maaseutu tyhjeni kovaa vauhtia. Moni muutti Ruotsiin. Myös Kauko Alajoki suuntasi matkansa Ruotsiin. Kruunuja vuoltiin monille suomalaisille tutussa paikassa Volvon tehtailla Göteborgissa. Länsinaapurisssa yleisurheilija Kauko Alajoesta alettiin muovata lentopalloilijaa. Alajoki oli Ruotsissa kaksi vuotta. Toisena vuotena hän pelasi jo sikäläisessä mestaruusrajajoukkueessa GVK Tapperissa. Kaksi vuotta riitti Ruotsissa ja syksyllä 1971 Kauko Alajoki vahvisti Kokkolan Jymyn rivejä.

1970-luvun alussa lentopallon toiseksi ylin sarjataso oli kakkossarja. Ykkössarja perustettiin vasta 1975. Kokkolan Jymy pelasi kakkossarjassa vuosikymmenen alussa, mutta suurta henegenpaloa ei emäseurassa lentopalloa kohtaan tunnettu. Kauko Alajoki pelasi Lahden Kimmojen riveissä SM-sarjaa vuosina 1973-1974. Vuonna 1973 itsenäisyyspäivänä Kauko Alajoki sopi Ville Porasen kanssan Kalajoella, että Kauko Alajoki tulee takaisin Kokkolaan ja sinne perustetaan lentopallon erikoisseura. Kauko Alajoki tuli takaisin ja keväällä 1974 Kokkolan Tiikerit näki päivänvalon. Kauko Alajoen, Tapio ja Seppo Salmelan, Pekka Topparin, Jaakko Ojatalon ja kumppanien ryydittämänä petopaidat saivat neitsytkaudelleen lentävän lähdön. Seuraavalla kaudella Kokkolan Tiikerit pelasivat jo uudessa ykkössarjassa. Kokkolan urheilutalo täyttyi innokkaista faneista, jotka saivat hurrata Kauko Alajoen hurjille patereille. Tiikerit nousi SM-sarjaan vuonna 1978. Tiikerit pelasi pääsarjassa neljä kautta.

Kauko Alajoki muutti Seinajoelle vuosi ennen Tiikereiden nousua SM-sarjaan. Kauko Alajoki muutti Seinäjoelle puhtaasti työn perässä. Kauko Alajoen maajoukkueura hiipui vuonna 1978. Seinäjoella pelaajavalmentaja Kauko Alajoen johdolla Maila-Jussit nousi kohtisuoraan sarjaporras kerrallaan kohti parrasvaloja. SM-sarjan portit avautuivt keväällä 1981. Seuraavalla kaudella Kauko Alajoki pääsi maistelemaan seitsemän vuoden tauon jälkeen mestaruussarjan ilmapiiriä. Ikävuosia miehellä oli kauden alkaessa 34. Kauko Alajoella oli valmentajan kanssa erilaisia näkemyksiä ja niinpä hän lähti Maila-Jusseista. Kauko Alajoki siirtyi Kurikan Ryhdin ykkössarjajoukkueeseen. Pesti Kurikassa kesti vain vuoden. Ryhti ole enemmänkin hiihtoseura eikä halunnut satsata lentopalloon. Kauko Alajoki siirtyi Ähtärin Mesikämmenien joukkueeseen. Kauko Alajoen opissa joukkue kipusi aivan SM-sarjan kynnykselle. Mesikämmenet menetti kauden jälkeen pääpassarinsa ja myös Kauko Alajoki vaihtoi maisemaa. Lapuan Virkiän puikossa hän ohjasi nuorta porukkaa kolmos- ja kakkossarjoissa. Kaudella 1987-88 40-vuotias konkari pelasi vielä kauden Maila-Jussien SM-sarjamiehistössä. Siihen kauteen Alajoen pelaajaura päättyi.

Lähdeaineisto Tähdet kertovat ISBN 951-98977-2-3