Alpo J. Tokolan ja hänen perheensä elämäntarina siirtolaisina on klassinen kertomus ahkeruudesta, sopeutumisesta ja menestyksestä "Amerikan unelman" maassa. Muutto tehtiin aikana, jolloin Eurooppa eli epävarmoja aikoja, ja uusi elämä aloitettiin täysin tyhjästä Amerikan luoteisrannikolla.
Matka Kalajoelta ja saapuminen Amerikkaan
Tokolan perheen matka uuteen kotimaahan alkoi loppuvuodesta 1937:
Suomen itsenäisyyspäivä: Perhe saapui Yhdysvaltoihin tasan 20 vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen, 6. joulukuuta 1937. Alpo oli tuolloin vasta 11-vuotias poika.
Kotipaikka: Perhe asettui Vancouverin kaupunkiin Washingtonin osavaltiossa, joka sijaitsee Columbia-joen varrella, aivan Oregonin rajan ja Portlandin suurkaupungin naapurissa. Alueelle oli muodostunut vahva suomalaisten siirtolaisten yhteisö muun muassa metsä- ja kalastusteollisuuden ympärille.
Nuoruus, sota ja opiskelu
Nuoren Alpon elämää määritti nopeasti sopeutuminen amerikkalaiseen yhteiskuntaan, jota varjosti pian syttynyt toinen maailmansota:
Laivastopalvelus: Heti kun Alpo varttui täysi-ikäiseksi, hän astui suorittamaan asepalvelustaan Yhdysvaltain laivastoon (US Navy). Hän palveli sodan loppuvaiheessa Tyynellämerellä ja Japanin merellä, mikä avasi nuorelle miehelle maailmankatsomusta ja kasvatti kurinalaisuutta.
Koulutus: Sodasta palattuaan Alpo hyödynsi veteraaneille tarkoitettuja opintotukia ja pääsi opiskelemaan arvostettuun Washingtonin yliopistoon (University of Washington) Seattleen. Hän valmistui sieltä siviili-insinööriksi (Civil Engineering), mikä loi pohjan koko hänen tulevalle uralleen.
Alpon oma perhe ja elämä Oregonissa
Uran edetessä Alpo perusti oman perheen ja asettui asumaan Oregonin osavaltioon:
Avioliitto ja lapset: Alpo avioitui Helyn Marian (omaa sukua Heino, 1928–2018) kanssa. Myös Helynillä oli suomalaiset sukujuuret. He saivat kaksi poikaa, Brianin ja Ansonin.
Kotikaupunki: Perhe muutti vuonna 1972 Kaliforniasta Oregoniin, kauniiseen Lake Oswegon kaupunkiin, joka sijaitsee aivan Portlandin eteläpuolella. Muutto tehtiin juuri silloin, kun Alpo otti vastaan Fremont-sillan rakennusprojektin johdon.
Suomalaisuuden vaaliminen: Vaikka Alpo loi menestyvän uran amerikkalaisessa liike-elämässä, perhe säilytti vahvasti siteensä pohjoismaisiin juuriinsa. Alpo oli aktiivinen jäsen paikallisissa skandinaavisissa järjestöissä, ja vuonna 1981 hänet valittiin Oregonissa "Vuoden skandinaviksi" (Scandinavian of the Year).
Vanhemmat ja sisarukset
Alpon vanhemmat John ja Hulda Tokola elivät pitkän elämän Washingtonin osavaltiossa ja seurasivat ylpeinä lastensa menestystä. Alpolla oli viisi sisarusta (Väinö Valtteri, Arthur Kalervo, Armas Sulo, Ellen Marie sekä nuorena nukkunut siskopuoli), jotka kaikki loivat omat elämänsä ja perheensä Yhdysvalloissa. Alpo itse eli 87-vuotiaaksi ja menehtyi rauhallisesti maaliskuussa 2013 Lake Oswegossa, jonne hänet ja hänen vaimonsa Helyn on myös haudattu.
Alpo J. Tokola (1926–2013) oli Kalajoella syntynyt ja sieltä siirtolaisena Yhdysvaltoihin muuttanut huikean uran tehnyt suurrakentaja ja insinööri, joka tunnettiin erityisesti massiivisten siltojen, pilvenpiirtäjien ja öljynporaussaarekkeiden rakennusprojekteista Amerikan länsirannikolla. Sukujuuret tai perheen tausta kytkeytyivät Kalajoen lisäksi vahvasti myös Raution kylään.
Isälinjan juuret Rautiossa: Niemelästä Tokolaksi
Alpo Tokolan isä oli John (Juho) Tokola (1900–1983), jonka suku kytkeytyy tiiviisti Raution kylän merkittäviin historiallisiin käänteisiin:
Nimenmuutos: Suku käytti Rautiossa aiemmin nimeä Niemelä, josta se myöhemmin muuttui Tokolaksi kantatilan mukaan.
Alfred Juho Tokola (Niemelä): Raution kylähistoriasta nousee esiin Alfred Tokola (s. 1876), joka oli paikkakunnalla tunnettu puuhamies. Hän oli perustamassa Raution suojeluskuntaa vuonna 1917 ja osti Raution historian ensimmäisen auton vuonna 1924.
Yhteys Alpon perheeseen: Alpo Tokolan vanhemmilla (John ja Hulda) oli Alpon lisäksi viisi muuta lasta: Väinö Valtteri, Arthur Kalervo, Armas Sulo ja Ellen Marie. Nimet toistuvat suoraan Raution Alfred Tokolan perhepiirissä ja autohistorioissa, mikä osoittaa perheiden kuuluvan samaan rautiolaiseen Tokola-Niemelän sukuhaaraan.
Suvun perintö Raution kulttuuri- ja kouluhistoriassa
Tokolan ja Niemelän nimi on jättänyt vahvan jäljen erityisesti Raution sivistyshistoriaan:
Koululaitos: Suvun jäsenistä Osmo Tokola toimi Raution koulun pitkäaikaisena ja arvostettuna johtavana opettajana vuosina 1943–1944 sekä 1946–1971.
Luonne ja perintö: Rautiosta maailmalle lähtenyt Tokolan sukuhaara tunnettiin ajalleen poikkeuksellisesta teknisestä suuntautuneisuudesta, yrittäjyydestä ja autoistumisen edelläkävijyydestä. Tämä periksiantamaton rautiolainen luonteenlaatu ja insinööritaito huipentui Atlantin takana Alpo J. Tokolan massiivisissa silta- ja pilvenpiirtäjähankkeissa.
Elämäntarina ja ura
Nuoruus ja muutto: Syntyi Kalajoella 28. helmikuuta 1926 John ja Hulda Tokolan perheeseen. Perhe muutti siirtolaisiksi Yhdysvaltojen Vancouveriin (Washingtonin osavaltioon) Suomen itsenäisyyspäivänä vuonna 1937.
Sotapalvelus: Ehti mukaan toisen maailmansodan loppuvaiheeseen palvellen Yhdysvaltain laivastossa (US Navy) muun muassa Japanin merellä.
Koulutus: Valmistui sodan jälkeen siviili-insinööriksi (Civil Engineering) Washingtonin yliopistosta.
Yritystoiminta: Työskenneltyään vuosia suurissa teräs- ja insinööritoimistoissa (kuten Kaiser Steel) hän perusti vuonna 1973 oman Tokola Corporation -yhtiön. Yrityksellä oli toimistot Portlandissa, San Franciscossa ja Lontoossa.
Merkittävät rakennushankkeet
Tokolan uran kokoluokka oli poikkeuksellisen suuri, ja hänen johtamansa hankkeet muovasivat merkittävästi Yhdysvaltain länsirannikon infrastruktuuria:
19 suurta siltaa: Hänen tunnetuin yksittäinen projektinsa oli Portlandissa sijaitsevan valtavan Fremont Bridge -sillan rakennustyömaa, jonka projektipäällikkönä hän toimi vuodesta 1972 alkaen. Muita siltoja olivat muun muassa Glen Canyonin ja Benicia-Martinezin sillat.
10 ikonista rakennusta: Oli mukana pystyttämässä San Franciscon kuuluisia maamerkkejä, kuten Transamerica Pyramid -pilvenpiirtäjää sekä Bank of America -pääkonttoria.
17 öljynporaussaareketta: Johti massiivisten offshore-öljynporaustasanteiden rakentamista Alaskassa, Kaliforniassa ja Pohjanmerellä.
Tokola sai elämäntyöstään myös suuren tunnustuksen, kun hänet valittiin vuonna 1981 Nordic Northwest -järjestön toimesta vuoden skandinaaviksi (Scandinavian of the Year). Hän menehtyi Oregonissa 87-vuotiaana maaliskuussa 2013
Portlandissa Oregonissa sijaitsevan Fremont-sillan (Fremont Bridge) rakennusurakka vuosilta 1971–1973 oli aikansa suurin ja vaativin insinööritaidon näyte Yhdysvalloissa. Alpo J. Tokola muutti perheineen Kaliforniasta Oregonin Lake Oswegoon vuonna 1972 nimenomaan ottaakseen vastuulleen tämän massiivisen siltaprojektin projektipäällikön (project manager) tehtävät.
Sillan rakennusvaiheet sisälsivät käänteentekevää tekniikkaa ja suuria riskejä:
Teräskaaren rakentaminen maissa
Silta suunniteltiin kaksikerroksiseksi teräskaarisillaksi (tied-arch bridge). Jotta vilkas laivaliikenne Willamette-joella ei häiriintyisi, sillan valtavaa keskikaarta ei voitu rakentaa perinteisillä telineillä suoraan joen päälle.
Keskiosa koottiin valmiiksi maissa ja telakka-alueella (Swan Islandilla) noin kolmen kilometrin päässä lopullisesta siltapaikasta.
Valmiiksi koottu teräsrakenne oli huikeat 275 metriä pitkä ja se painoi täysin käsittämättömät 6 000 tonnia (noin 5 440 metristä tonnia).
Maailmanennätysnosto joolta käsin
Urakan kriittisin ja jännittävin vaihe koettiin maaliskuussa 1973, jolloin valmis jättimäinen keskikaari siirrettiin joelle:
Uitto: Teräsrakenne lastattiin kahden suuren proomun päälle ja uitettiin hitaasti oikealle kohdalleen siltapilareiden väliin.
Hydraulinosto: Teräskaari nostettiin suoraan joelta ylös paikoilleen käyttämällä 32 järeää hydraulista nostopuristinta (strand jacks).
Ennätys: Tämä oli aikanaan maailmanhistorian raskain nosto, joka oli koskaan tehty kyseisellä menetelmällä. Nosto kesti yhtäjaksoisesti lähes 50 tuntia, ja tuhannet kaupunkilaiset kerääntyivät joen rannoille seuraamaan jännittävää operaatiota.
Valmistuminen ja ennätykset
Kun Alpo Tokolan johtama tiimi sai kaaren lukittua paikoilleen, viimeistelytyöt etenivät nopeasti. Silta avattiin virallisesti liikenteelle 15. marraskuuta 1973.
Silta oli valmistuessaan maailman pisin teräskaarisilta ja pitää edelleen hallussaan Oregonin osavaltion pisimmän sillanpituuden ennätystä (pääjänneväli 383 metriä).
Sillan omalaatuinen, kaksikerroksinen rakenne jakaa liikenteen suunnan mukaan: ylempi kansi vetää liikennettä länteen ja alempi itään.
Tämä poikkeuksellinen hanke teki Alpo Tokolasta legendan Amerikan länsirannikon teräsrakentajien keskuudessa ja loi pohjan hänen oman Tokola Corporation -yhtiönsä menestykselle
Transamerica Pyramid on San Franciscon tunnetuin, 260 metriä korkea ja 48-kerroksinen futuristinen maamerkki. Alpo J. Tokolan rooli tämän ikonisen pilvenpiirtäjän pystyttämisessä kytkeytyi hänen vuosiinsa Kaiser Steel -yhtiössä, joka vastasi rakennuksen massiivisesta teräsrungosta ennen kuin Tokola perusti oman yrityksensä vuonna 1973.
Projektin rakennusvaiheet vuosina 1969–1972 olivat täynnä teknisiä haasteita, poliittista vastustusta ja poikkeuksellista insinööritaitoa:
Erittäin vaativa maaperä ja perustus
Rakennuspaikka sijaitsi San Franciscon finanssikaupunginosassa alueella, joka oli 1800-luvulla ollut upottavaa mutapohjaa ja vanhaa rantaviivaa.
Jotta pilvenpiirtäjä saatiin ankkuroitua vakaasti, maahan upotettiin poikkeuksellisen järeä perustus.
Työmaalle valettiin 9 metriä paksu betonilaatta, jonka valu kesti yhtäjaksoisesti 24 tuntia. Se oli aikanaan suurin yhtenäinen betonivalu San Franciscon historiassa.
Teräsrungon pystytys ja maanjäristyssuojaus
Arkkitehti William Pereiran suunnittelema kapeneva pyramidimuoto oli tarkoitettu päästämään luonnonvaloa ja ilmaa kapeille katukuiluille, mutta se vaati teräsrakentajilta äärimmäistä tarkkuutta.
Erikoisteräs: Koska San Francisco sijaitsee aktiivisella maanjäristysalueella, Kaiser Steel toimitti rakennukseen monimutkaisen, ristikkomaisen teräskehikon (space frame).
Ainutlaatuinen ristikko: Rakennuksen alaosassa näkyvät vinot, näyttävät terästukirakenteet suunniteltiin joustamaan suurten maanjäristysten aikana ja siirtämään liike-energiaa turvallisesti maaperään.
Testi tosielämässä: Insinööritaito osoitti toimivuutensa vuonna 1989, kun kaupunkiin iski raju Loma Prieta -maanjäristys. Transamerica Pyramid heilui voimakkaasti yli minuutin ajan, mutta rakennukseen ei tullut lainkaan rakenteellisia vaurioita eikä kukaan sisällä ollut loukkaantunut.
Raju julkinen vastustus
Vaikka rakennus on nykyään rakastettu symboli, sen rakennusaika oli täynnä valtavaa kritiikkiä. Paikalliset lehdet ja jopa kaupungin suunnittelujohtaja haukkui pyramidia "epäinhimilliseksi" ja "arkkitehtuuriseksi hulluudeksi", koska se erottui niin rajusti muusta perinteisestä kaupunkikuvasta. Vastustuksesta huolimatta Tokolan ja muiden insinöörien johtama tiimi vei urakan maaliin aikataulussa kolmessa vuodessa.
Alpo Tokolan muut suuret urakat
Transamerica Pyramidin ja Fremont-sillan lisäksi Tokolan johtamat organisaatiot jättivät jälkensä useisiin muihin megaprosjekteihin:
Bank of America World Headquarters: San Franciscon toinen massiivinen pilvenpiirtäjä (52 kerrosta, valmisti 1969), jonka teräsrakenteiden pystyttämisessä Tokolan osaamisella oli merkittävä rooli.
Öljynporaussaarekkeet (Offshore Platforms): Perustettuaan Tokola Corporationin hänestä tuli uranuurtaja Pohjanmeren sekä Alaskan Cook Inletin hurjissa olosuhteissa seisovien öljynporaustasanteiden suunnittelussa ja ankkuroinnissa.
Alpo J. Tokolan veljien elämänvaiheet ja menestys uuden kotimaan kamaralla osoittavat, että periksiantamaton pohjalainen työmoraali ja tekninen suuntautuneisuus periytyivät perheessä laajasti Henkilön Armas Tokola sukuhistoria & historialliset tiedot. Siinä missä Alpo loi nimeä massiivisilla rakennustyömailla, veljet sopeutuivat osaksi yhdysvaltalaista yhteiskuntaa kukin omalla tavallaan, ja heidän elämäänsä leimasi vahvasti erityisesti toisen maailmansodan aikakausi.
Veljien keskeiset elämänvaiheet Yhdysvalloissa:
Arthur Kalervo Tokola (1919–1945)
Vanhimpiin veljiin kuulunut Arthur Kalervo ehti asua Yhdysvalloissa vain muutaman vuoden ennen suuren maailmanpalon syttymistä Arthur Kalervo Tokola (1919–1945).
Sotapalvelus ja uhraus: Monen muun suomalaistaustaisen siirtolaisen tavoin hän astui Yhdysvaltojen armeijan palvelukseen toisessa maailmansodassa.
Arthur antoi uuden kotimaansa puolesta kaikkein kalleimman uhrinsa, sillä hän menehtyi sotavuosien loppuvaiheessa vuonna 1945 vain 25-vuotiaana Arthur Kalervo Tokola (1919–1945). Ennen kuolemaansa hän ehti mennä naimisiin Bertha Vivian Rowlandin kanssa Arthur Kalervo Tokola (1919–1945).
Armas Sulo Tokola (1921–1986)
Armas Sulo rakensi vakaan ja pitkän elämän Washingtonin osavaltiossa, jonne perhe alun perin asettui siirtolaisina Henkilön Armas Tokola sukuhistoria & historialliset tiedot.
Vakaa arki luoteisrannikolla: Hän asui ja teki työuransa pääasiassa Washingtonin suomalaisalueilla Henkilön Armas Tokola sukuhistoria & historialliset tiedot. Hän oli osa sitä ahkeraa siirtolaispolvea, joka perusti perheen, osti oman kodin ja integroitui tiiviisti osaksi Washingtonin osavaltion taloudellista nousukautta sodan jälkeen. Armas menehtyi 64-vuotiaana vuonna 1986 Henkilön Armas Tokola sukuhistoria & historialliset tiedot.
Väinö Valtteri Tokola
Väinö Valtteri (amerikkalaisittain usein Vaino Walter) kuului niin ikään perheen vanhempiin lapsiin. Hän eli muiden sisarustensa tavoin toisen maailmansodan jälkeistä amerikkalaista jälleenrakennuksen ja teollistumisen kultakautta Tyynenmeren luoteisrannikolla (Pacific Northwest). Alueen raskaat teollisuudenalat tarjosivat suomalaistaustaisille osaajille runsaasti arvostusta ja vakautta.
Kokonaisuudessaan John ja Hulda Tokolan pojat onnistuivat vakiinnuttamaan paikkansa vaativassa uudessa ympäristössä. Vaikka Alpo nousi heistä julkisuuteen poikkeuksellisten megaprojektiensa ansiosta, koko veljessarja heijasti sitä sitkeyttä, jolla Kalajoen ja Raution seudun siirtolaiset raivasivat tiensä arvostetuiksi kansalaisiksi uudessa kotimaassaan.
