Mikko Erkinpoika Tynkä

Mikko Erkinpoika Tynkä on syntynyt Kalajoella luultavasti 1520-luvulla. Tyngänkylässä asui 1500-luvulla rikas Tyngän suku, johon kuului kolme talonpoikaiskauppiasta; serkukset Mikko Erkinpoika ja Niku Nikunpoika Tynka sekä jälkimmäisen veli Pieti Nikunpoika Rahja. Innokas kaupankäynti ja rikkaus viittaavat siihen, että edellisetkin isännät, Erkki Mikonpoika Tynkä ja hänen veljensä Niku olivat olleet kauppiaita, ja suvun kauppiasperinne lienee juontanut kaukaa keskiajalta.

Kalajoen pitäjän huomattavin kauppias 1500-luvun jälkipuoliskolla oli Mikko Erkinpoika, joka on merkitty talonsa isännäksi 1553-1607. Erotukseksi serkustaan Mikko Erkinpoikaa sanottiin Isoksi-Mikoksi, kaiketi kokonsa vuoksi, Mikko Nikunpojan ollessa Pikku-Mikko. Tyngän suku oli perin yritteliästä. Peltoala oli Pikku-Mikon talossa Kalajoen verrattomasti suurin, ja Ison-Mikon talo oli kolmantena. Karjaakin Mikko erkinpojalla oli runsaasti, 1591 muun muassa kymmenen salvettua härkää, joita kasvatettiin lähinnä teuraseläimiksi.

Iso-Mikko myi ainakin 1570-luvulla kruunun turkistenostajille ketun, kärpän ja oravan nahkoja, talon miesten itse pyytämiä tai ostettuja. Mikko oli kuiten isänsäkin innokas hylkeenpyytäjä ja toimi nuorehkona miehenä monet vuodet venekunnan päällikkönä. Kauppatavaraa kertyi omastakin takaa, ja lisää Mikko erkinpoika hankki ostamalla. Hänellä oli jatkuvasti ainakin yksi laiva, jolla hän nouti kauppatavaraa pohjoisesta, kuten Oulun ja Iin markkinapaikoilta ja vei etelelään, muun muassa Tukholmaan. Vuonna 1575 hän myi jossakin Itämeren äärillä sotalaivaan 2,5 kippuntaa eli 435 kg kapahaukia.

Vuonna 1585 Isoa Mikkoa sakotettiin mierimiesten palkkoihin tarkoitettujen rahojen anastamisesta, mutta tämä ei estänyt häntä saamasta myöhemminkin kruunun rahteja. Niinpä hän kuljetti syksyllä 1591 Norrköpingistä Viroon 20 armeijan hevosta. Mikon silloinen laiva oli ajan oloissa isonlainen, 13-14 lästin vetoinen, mikä lienee merkinnyt noin 200 tervatynnyrin kantoisuutta.

Iso-Mikko näkyy olleen kiivasluonteinen, koskapa häntä sakotettiin 1579 verihaavan lyömisestä toiseen Tyngän kylän mieheen. Hän oli silti kruunun ja pitäjän tärkeimpiä luottamusmiehiä; vakinaisesti lautamiehenä 1554-80 ja ainakin 1564-77 neljännesmiehenä kruunun veronkantajan hankalassa tehtävässä. Mikko Erkinpojan itsetietoisuutta kuvaa, että hän käytti puumerkin ohella siitä muotoiltua sinettiä, jollainen oli talonpojalla erittäin harvinainen. Hänen pojistaan Simi eli Simo jäi asumaan kotitaloa, joka sai hänestä Similän nimen, mutta Pieti Mikonpoika Tynkä siirtyi kauppiaaksi Kokkolaan.

Karl Johan Miemois – tohtori

Lääketieteen ja kirurgian tohtori Karl Johan Miemois on syntynyt Vöyrillä 23.3.1893 ja hän on kuollut Närpiössä 19.8.1979. Karl Miemois toimi Kalajoella kunnanlääkärinä 1921-1937. Kalajoelle tullessaan hän oli lääketieteen kandidaatti, mutta suoritti lisenssiaattitutkinnon varsin pian ja jatkoi opintojaan koko Kalajoella oloajan. Vuonna 1948 valmistui hänen tohtorin väitöskirjansa, Antropologinen tutkimus 1000:sta Kalajoen ja Himangan koululaisesta. Kahtena vuotena 1930-luvula hän terveyssisarten avustamana mittasi ja punnitsi kaikki koululaiset ja hiusnäytteet jokaisesta. Tähän tutkimukseen hän sai aiheen kansanterveystyön piiristä. Hänen aikanaan ja ansiostaan tämä työ eteni nopeasti tavoitteesta toiseen.

Koluterveydenhuolto aloitettiin 1923, hänen aloitteestaan Kalajoki liittyi tuberkuloosin tuhojen torjumiseksi Ylivieskan tuberkuloosipiiriin 1925, samana vuonna varattiin myös 4 paikkaa Seinäjoen piirimielisairaalasta. Kunnansairaala valmistui 1926 ja sen viereen lääkärintalo. Vuonna 1929 Kalajoen kunta ajettiin kahteen terveyspiiriin. Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli perustettu 1923. Sen toimesta ja tohtori Miemoisin aloitteesta avattiin Pappilan pikkupuolelle 1929 pienten lasten neuvonta-aseema ja 1932 toimintaa laajennettiin käsittämään myös odottavien äitien ilmainen tarkastus. Näihin ei ollut mitään lisättävää, kun neuvontatoiminta muuttui lakisääteiseksi. Tältä pohjalta oli tohtori Karl Miemoisin seuraajien hyvä jatkaa.

Vapaa-ajan harrastuksenaan tohtori Miemois pani käytniin maatalouskerhotoiminnan, jonka puheenjohtajana hän toimi ja kävi autollaan ahkerasti tarkastamassa kerhomaita. Tavoitteena oli, että kaikissa taloissa olisi vihannesmaa ja marjapensaita niin paljon, että lapset syksyllä saisivat mielinmäärin syödä raikkaita vitamiineja. Näillä kerholaisten tarkastusmatkoilla löytyi monasti myös potilas, joka tohtorin autossa sai kyydin sairaalahoitoon. Kalajoelta Karl Miemois muutti Närpiöön, missä hän oli kunnanlääkärinä ja koululääkärinä 1937-1960. Lääkintakapteeni 1940. Hänen vaimonsa Ruthr Eine Lovisa Willman syntyi Vaasassa 19.4.1906 ja kuoli Närpiössä 15.4.1985.

Lähdeaienisto Pentti Pulakka Keskipohjalaisia elämäkertoja ISBN 951-97331-0-8